Vanessa May
May is Professor and Head of Sociology and a founding member of the Morgan Centre for Research into Everyday Lives at the University of Manchester, UK. Her research interests include belonging, family life, temporality, human mobility and qualitative methods. Vanessa has published in several journals including Sociology, British Journal of Sociology, Sociological Review, and Time & Society. She is the author of Families (Polity) and Connecting Self to Society: Belonging in a Changing World (Palgrave Macmillan), and co-editor of Sociology of Personal Life (2nd edition, Palgrave Macmillan).
Vanessa May: Precarious belonging and the power of resonant connections in everyday life
Belonging, and questions of who can or is allowed to belong, lie at the heart of any definition of ‘community’. Commonly associated with safety, security, and a degree of permanence, belonging is nonetheless an inherently fragile and contingent experience amid ongoing social change. This talk examines contemporary transformations of community through the lens of precarious belonging, intensified by powerful forces including the spread of hateful rhetoric towards those cast as ‘other’, geopolitical turmoil and the climate emergency. Countering dominant narratives of exclusion and fear that foreground the erosion of community, I argue for closer attention to how belonging is nonetheless enacted and sustained under such conditions. Engaging with classical and contemporary work on relationality and ‘we-relations’, particularly in urban neighbourhoods and public spaces, I focus on mundane practices and interactions through which people come to experience moments of resonant connection. However fleeting, such moments of resonance are socially consequential. While they do not resolve precarity or necessarily secure enduring belonging, they do constitute an important way in which belonging is intermittently made present. Rather than offering optimistic accounts of how connection might be engineered, this talk makes the case for a reorientation of sociological attention to how belonging is lived in practice as a basis for alternative narratives of community and social life.
Tero Toivanen
Tero Toivanen on historian ja poliittisen talouden tutkija, joka on keskittynyt erilaisten yhteiskunnallisten ja ekologisten murrosten tutkimiseen. Toivanen on tutkinut suomalaisen kapitalismin ja metsätalouden ympäristöhistoriaa, ympäristö- ja talousideoiden välisiä historiallisia jännitteitä, kestävyyssiirtymän hallinnan ongelmia sekä äärioikeiston ympäristöpolitiikkaa. Toivanen on yksi monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön perustajista ja tutkija Helsingin yliopiston talous-ja sosiaalihistorian tieteenalalla. Parhaillaan hän vetää Koneen Säätiön rahoittamaa Ilmastoestäminen Suomessa -hanketta (2025–2028).
Tero Toivanen: Yhteisön pimeä puoli? – Äärioikeisto ekologisen yhteisön rakentajana
Ekologiset kriisit ja toiveet niiden hillinnästä asettavat yhteisöille suuria odotuksia. Erilaisissa kestävän yhteiskunnan visioissa juuri yhteisöt ovat paikkoja, joista etsitään vaihtoehtoja kestämättömälle kapitalistiselle kasvutaloudelle. Yhteisöissä rakentuvat tulevaisuuden ekologisesti kestävät käytännöt, tuotantotavat tai maailmankuvat. Vaikka kestävyysvisioissa ei nähdä yhteisöjä ristiriidattomina tai valmiina alustoina kestävälle elämälle, jäsentävät niitä usein edistykselliset ajatukset oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja vapauksista.
Mutta entä jos yhteisö ei olekaan ”hyvien puolella? Mitä jos tulevaisuuden ekologisesti kestävä yhteisö rakentuukin hierarkioiden, poissulkemisen ja vahvemman oikeuksien varaan?
Viime vuosien menestynein yhteisön rakentaja voi olla äärioikeisto. Se on horjuttanut liberaalia maailmanjärjestystä, valtavirtaistanut etnonationalistista käsitystä kansakunnasta ja ulottanut manikealaisen kamppailun ”meidän” ja ”vieraiden” välillä paikallisyhteisöihin. Yhteisöä se on rakentanut myös ympäristöpolitiikassa: ilmastotoimien äänekkäimpänä vastustajana se on keskeisessä asemassa imperiaalisten elämäntapojen – eli suureen fossiilienergian ja luonnonvarojen kulutukseen perustuvien yhteisöjen – ylläpitämisessä vauraassa pohjoisessa.
Ilmastopolitiikan neliraajajarrutus ei kuitenkaan ole koko kuva äärioikeistosta. Puheenvuorossani tarkastelen tämän hyvin tunnetun ilmastoagendan taustalla voimistuvaa ekologisempaa äärioikeistolaista liikehdintää. Keskityn Suomeen ja hyödynnän ympäristömyönteisten äärioikeistotoimijoiden parissa keräämääni haastatteluaineistoa. Osoitan, kuinka äärioikeisto harjoittaa voimistuvaa talouskasvujärjestelmän kritiikkiä ja kuvittelee aktiivisesti kasvun jälkeisiä tulevaisuuksia, joissa etnisesti puhtaalla yhteisöllä on keskeinen asema. Nämä yhteisöt rakentuvat omavaraiselle, perinteisten arvojen ja luonnon lakien sävyttämälle maaseudulle, jossa väestö ja sen kulutus on sopeutettu luonnon kantokyvyn rajoihin.
Puheenvuoroni tähdentää, että kestävät yhteisöt ovat ideologisten, strategisten ja yhteisöllisiin käytäntöihin ulottuvien kamppailujen kohteita. Äärioikeiston ekologisten käsitysten tutkimus tuo myös esiin joukon diskursiivisia päällekkäisyyksiä edistyksellisen ympäristöajattelun kanssa. Siten se kannustaa yhteisöjä ja ekologista kestävyyttä koskevaa tutkimusta ja ajattelua teoreettiseen ja yhteiskunnalliseen valveutuneisuuteen alati kuumenevassa maailmassa.
Charlotte Kroløkke
Charlotte is Professor in Cultural Studies and Head of the Gender and Diversity Center at the University of Southern Denmark. In her work, she seeks to bring Feminist Science and Technology Studies, multispecies perspectives, and critical heritage studies into conversation to examine how material legacies — from reproductive technologies to toxic substances to orbital heritage — shape (reproductive) futures. Across these fields, Charlotte traces how human and nonhuman bodies become entangled, and how these entanglements challenge conventional boundaries between nature and culture, past and future, harm and heritage. Her work has, for example, appeared in Science, Technology, & Human Value, the Nordic Journal of Feminist and Gender Research, European Journal of Cultural Studies, and Science as Culture.
Charlotte Kroløkke: Toxic reproductive futures: Chemical exposure and off-world fertility imaginaries
Toxic environments cause harm in reproductive bodies while New Space organizations and businesses create speculative visions of assisted reproduction beyond Earth. This presentation brings feminist cultural science and technology studies into conversation with Indigenous and decolonial critiques to examine how toxicity shapes anxieties and imaginaries on reproductive futures. In the case of Denmark, endocrine-disrupting chemicals become embedded in a fear of feminization of men positioning human and non-human (male) animals as victims of chemical exposure. Meanwhile, North American techno-futurist ambitions like those of SpaceBorn United speak to the ways that toxicity and colonial logics naturalize reproduction beyond Earth. The talk explores how gendered, racialized, multispecies, and colonial logics persist in narratives about who must be protected and whose futures are imagined as worth securing.
Omistuksenjälkeisyys-tutkimusryhmä
YTT Pieta Savinotko työskentelee tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa tutkien talouden arkisia järjestyksiä yhteiskunnallisina kysymyksinä. Savinotko soveltaa työssään feministisiä teoreettis-metodologisia lähestymistapoja, jotka tarkastelevat talouden moninaisuutta, siinä muotoutuvia eroja sekä talouden toisinajattelun mahdollisuuksia.
FT, dos. Juhana Venäläinen toimii kulttuurintutkimuksen professorina (1.1.2026–) Itä-Suomen yliopistossa. Hän tutkii talouden, työn, teknologian ja ympäristöjen kytköksiä sekä niille annettuja kulttuurisia merkityksiä. Venäläinen johtaa Koneen Säätiön rahoittamaa Omistuksenjälkeisyys-tutkimushanketta, jossa tarkastellaan omistamisen kulttuurisia muutoksia asiantuntijapuheen, mediapuheen ja arjen käytäntöjen näkökulmista.
KTT Ella Lillqvist on tutkijatohtori Vaasan yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa liittyy talouden diskursseihin ja mielikuvastoihin, erityisesti mitä tulee omistajuuteen, sijoittamiseen ja velkaan. Hänen näkökulmansa on viestinnällinen ja tutkimuskontekstit ja -aineistot ovat siten yleensä peräisin mediasta ja verkkoyhteisöistä. Metodologisesti hän on erikoistunut diskurssintutkimukseen.
FT Tuomo Alhojärvi on jälkikapitalistiseen teoriaan ja käytäntöön erikoistunut maantieteilijä, joka tutkii tilan, talouden ja politiikan toisintekemisen ja -ajattelun tapoja. Hän työskentelee tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa ja vetää Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta “Dystopian jälkeen: Ilmastosiirtolaisuuden ennakointi, tilallinen mielikuvitus ja toisinkartoituksen mahdollisuus” (2026–2030).
Omistuksenjälkeisyys-tutkimusryhmä: Jälkiä talouden tulevaisuuksista: omistamisen murrospuhe ja arkiset kudelmat
Miten omistamiseen liittyvät käsitykset ja niiden murrokset jäsentävät yhdessä olemisen tapojamme? Minkälaiset yhteisöt tulevat mahdollisiksi tai mahdottomiksi, kun omistamisen rajat huokoistuvat taikka omistamisen ja omistamattomuuden muodot moninaistuvat? Tarkastelemme esityksessämme omistamisen ”ylittämiseen” liittyviä ajattelu- ja puhetapoja, jotka ohjaavat sitä, miten talouden tulevaisuuksia kuvitellaan ja tehdään todeksi.
2000-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä esitetyissä talouden tulevaisuuskuvissa toistuu ajatus yksityisen omistamisen vanhanaikaisuudesta. Henkilökohtainen ja materiaalinen omistaminen kehystetään taakkana, riskinä tai tehottomuutena, kun taas jakamista, lainaamista, vuokraamista ja yhteiskäyttöä tarjotaan talouden rationaalisuuden ja joustavuuden muotoina.
Tutkimuksessamme omistaminen hahmottuu moninaisina käytäntöinä, joissa sosiaalisia ja materiaalisia järjestyksiä toistetaan ja kiistetään. Omistamisen muodonmuutokset avaavat toiveita yksityisomistuksen ahtaiden ja hierarkkisten järjestysten purkamisesta, mutta samalla ne tuottavat uudenlaisia vallan ja epätasa-arvon muotoja.
Ymmärrämme omistamisen diskursiiviset taloudet neuvotteluina yhdessä olemisesta. Kysymys on yhteisen elämän ja keskinäisriippuvuuksien järjestämisestä sekä ihmisten kesken että ei-inhimillisen maailman kanssa. Näin talouden tulevaisuutta voidaan lukea myös yhteisöjen tulevaisuutena: kehkeytyvinä kudelmina, jotka haastavat totunnaiset oletukset yksityiseen omistukseen sidotusta taloudesta ja kutsuvat kuvittelemaan toisenlaisia yhteiselämän muotoja.
