Esitysten abstraktit voi ladata täältä: Abstraktikokoelma2017
Työryhmien ohjelmat ja tilat: Sp2017_ohjelmat&tilat
Nopea katsaus tiloihin ja työryhmiin: Sp2017_tilat&ryhmät
Sosiologipäivien 2017 työryhmät:
- Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka
- Jätteen yhteiskunta -työryhmä
- Sosiaalinen eriarvoisuus / Social inequality
- Digitalization of societies and methods / Yhteiskunnan ja menetelmien digitalisaatio
- Pelitutkimusryhmä
- Asuminen ja kaupunki
- Perhe- ja läheissuhteiden sosiologiaa
- Kulttuuri, terveys ja hyvinvointi
- Tietoyhteiskunnasta tietämättömyyden yhteiskunnaksi?
- Ideologia, oikeuttaminen ja tapausten kulku
- Varhaislapsuuden ideaalit ja lapsen paikka
- Ylen määrin terveyttä, terveysriskejä ja terveydenhuoltoa
- Kulttuuri ja kulutus
- Problematic lifestyles: How to grasp and how to govern?
- Political Sociology
- Ylimääräistä sääntelyä, liikaa kontrollia?
- Talous toimintana ja uusi talous
- Tieteen rajojen ylityksiä – tieteidenvälisen tutkimuksen kasvu, muodot ja seuraukset
- Voiko taidetta tai taiteilijoita olla liikaa?
- Hybridi: puutetta ja vajetta vai ylimäärän ylijäämä?
- The Multifaceted Implications of Recent Mass Migration in Europe
- Sukupuoli väkivallassa – välttämätön vai ylimääräinen tekijä?
- Tilat, toimijat ja sukupuolet
- Elämänvaihe, sukupuoli ja työelämäsuhde
- Rikollisuuden, kontrollin ja väkivallan tutkimuksen työryhmä
- Yhteiskunnalliset ilmiöt, yhteisölliset kokemukset ja aikalaisdiagnoosi
- Science, technology and society
- Experimental sociology
- Vanhenemisen ja vanhuuden tutkimus
- Työelämän ylimäärä ja alijäämä
- Urbanisaation ylimäärä
- Suomalaisen työelämän pimeä puoli
- Äärimmäinen ja liiallinen juhlinta
- Social and institutional trust: sources, outcomes and trends
- New institutionalisms in sociology
1. Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka
Koordinaattorit: Heikki Silvennoinen, professori, Turun yliopisto; Mira Kalalahti, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto; Janne Varjo, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto (janne.varjo@helsinki.fi)
Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan työryhmä kutsuu koolle yhteiskunnallisen, vertailevan ja historiallisen kasvatustutkimuksen sekä koulutuksen politiikan ja hallinnan tutkijoita. Työryhmässä tarkastellaan analyyttisesti ja kriittisesti kasvatusta ja koulutusta myöhäismoderneissa, niin ylikansallisesti kuin kansallisesti ja paikallisesti määrittyvissä toimintaympäristöissä. Ryhmään toivotetaan tervetulleeksi eri tieteenalojen esityksiä ja keskustelunavauksia kasvatuksen sekä koulutuksen yhteiskunnallisista ulottuvuuksista.
2. Jätteen yhteiskunta -työryhmä
Koordinaattorit: Jarno Valkonen, Lapin yliopisto, Olli Pyyhtinen, Tampereen yliopisto
jarno.valkonen@ulapland.fi; olli.pyyhtinen@uta.fi
Jäte on keskeinen ja näkyvä osa yhteiskuntaa, jokapäiväistä elämää, taloutta ja työtä. Jätettä tuotetaan, lajitellaan, vältellään, kierrätetään, kuljetetaan, hallinnoidaan, myydään, verotetaan, levitetään ja työstetään. Jäte kuormittaa, sitoo resursseja ja aikaa; sen kanssa eletään, jaetaan tilaa ja maisemaa; se yhdistää ja erottaa, tuottaa luokituksia ja sosiaalista järjestystä. Samaan aikaan se on myös itsessään resurssi ja arvonluonnin lähde. Kaikesta huolimatta jäte näyttäytyy yhteiskunnassa paradoksaalisesti näkyvänä näkymättömänä: asiana, jonka läsnäolosta ja kasautumisesta kaikki ovat tietoisia, mutta joka halutaan siivota pois näkyvistä. Jätettä ei kuitenkaan voi täysin hävittää, vaan ainoastaan muuttaa joksikin muuksi. Työryhmässä käsitellään tätä toimintamme ja yhteiskunnan vääjäämätöntä ylijäämää ja -määrää. Miten olemme ylijäämän ja -määrän kanssa yhdessä? Miten sitä rajataan ja määritellään, mitä suljetaan ulos? Millaisten prosessien myötä asioista tulee roskaa tai jätettä? Kenelle jäte kuuluu? Mitä teemme jätteillemme? Miten elää jätteen kanssa? Miten tuotanto ja kulutus määrittyvät suhteessa jätteisiin? Entä miltä yhteiskunta näyttää, jos otetaan vakavasti jätteen perustava rooli yhteiskuntaa rakentavana tekijänä? Aineellisen ylijäämän kanssa eläminen -työryhmään toivotetaan tervetulleiksi kaikki jäteyhteiskunnasta, yhteiskunnan aineellisuudesta, kulutuksesta, esineistä ja materiasta kiinnostuneet.
3. Sosiaalinen eriarvoisuus / Social inequality
Koordinaattorit: Jani Erola (jani.erola@utu.fi), Elina Kilpi-Jakonen (elina.kilpi-jakonen@utu.fi) ja Mikko Niemelä (mikko.niemela@utu.fi), Turun yliopisto
Työryhmässä käsitellään sosiaalista eriarvoisuutta määrällisen tutkimuksen näkökulmasta. Eriarvoisuudella tarkoitetaan tässä mitä tahansa sosiaalisen stratifikaation muotoa, joka luo systemaattista eriarvoisuutta erilaisten sosiaalisten ryhmien välille. Tutkimuskohteena voi olla koulutus (ml. koulutusvalinnat, ylin saavutettu koulutus, aikuiskoulutus), työmarkkinat (ml. luokka-asema, tulot, työttömyys, työn mielekkyyteen liittyvät tekijät) tai muu eriarvoisuuden muoto (esimerkiksi omistusasuminen, teinivanhemmuus, homogamia). Tutkittavat sosiaaliset ryhmät voivat perustua mm. perhetaustaan, koulutustasoon, sukupuoleen, maahanmuuttajuuteen, etnisyyteen tai siviilisäätyyn. Työryhmään toivotaan tutkimuksia, jotka tutkivat eriarvoisuuden ylisukupolvisuutta tai sen kumuloitumista elämänkaaren aikana, sekä tutkimuksia, jotka pyrkivät selittämään sosiaalisten ryhmien välisiä eroja. Kansainvälisesti vertailevat tai pitkittäistutkimukset, jotka tutkivat yhteiskunnallisten rakenteiden ja instituutioiden (kuten etuus- ja palvelujärjestelmän) vaikutusta eriarvoisuuteen, ovat myös tervetulleita.
The working group focuses on quantitative research examining social inequality. By social inequality we mean any form of social stratification that creates systematic inequality between different social groups. The research may relate to education (including educational choices, highest educational attainment, adult education), labour markets (including social class, earnings, unemployment, quality of work) or another form of inequality (for example home ownership, teenage parenthood, homogamy). The social groups researched may be based on social origin, education, gender, migrant status, ethnicity or marital status, for example. The working group invites presentations that examine the intergenerational transmission of inequality or how inequality accumulates over the life course, as well as presentations that aim to explain differences between groups. Cross-nationally comparative and longitudinal studies that examine the influence of social structures and institutions (such as the tax-benefit system and public services) on inequality are also welcome.
4. Digitalization of societies and methods / Yhteiskunnan ja menetelmien digitalisaatio
Koordinaattorit: Veikko Eranti, Tampereen yliopisto (veikko.eranti@gmail.com), Epp Lauk, Jyväskylän yliopisto (epp.lauk@jyu.fi), Erle Rikmann, Jyväskylän yliopisto (erle.rikmann@jyu.fi), Tuukka Ylä-Anttila, Helsingin yliopisto (tuukka.yla.anttila@gmail.com)
As people increasingly live their social lives online, all social research must include the digital, but at the same time we must study the specificities of digital life: in what ways does the digital affect the social? How does the digitalization of everyday life, consumption and work affect our ways of life? What kinds of inequalities does digitalization bring? Can social institutions and citizens’ capacities grow and adapt with the pace of digital change? Does anonymous network communication breed conspiracy theories and hate speech?
Big Data and Computational Social Science are shaping social research, but are largely discussed by non-sociologists. With great data and method opportunities come some problems as well: how to get data scientists and social scientists to discuss with and understand each other, or should we rather teach digital methods to sociologists and sociological thinking to data scientists? Digital methods blur the line between quantitative and qualitative research, since proliferating quantitative results face demands for qualitative interpretation, while qualitative research faces demands for measurability and representativeness of data. What can a quantitative sociologist do with social media and how can a cultural sociologist use algorithms?
We welcome presentations on digitalisation of societies and methods in English or Finnish!
***
Kun ihmiset elävät sosiaalisia elämiään entistä enemmän digitaalisesti ja verkossa, digitaalinen elämä on otettava osaksi kaikkea sosiaalitutkimusta, mutta samalla on tutkittava digitaalisen elämän erityisyyttä: millä kaikilla tavoilla digitaalisuus vaikuttaa sosiaalisuuteen? Miten jokapäiväisen elämän, kulutuksen ja työn digitalisaatio muuttaa elämäntapojamme? Millaisia epätasa-arvon ilmiöitä digitalisaatio tuo mukanaan? Kasvavatko ja mukautuvatko sosiaaliset instituutiot ja kansalaisten kyvyt digitalisaation tahdissa? Tuottaako anonyymi verkostokommunikaatio salaliittoteorioita ja vihapuhetta?
Big data ja computational social science tuovat sosiaalitutkimuksen kentälle muitakin ammattilaisia kuin sosiaalitieteilijöitä. Aineisto- ja menetelmämahdollisuuksien mukana tulee myös ongelmia: miten datatiede ja yhteiskuntatiede saadaan puhumaan keskenään? Vai pitäisikö mieluummin varmistua yhteiskuntatieteilijöiden datataidoista ja datatieteilijöiden yhteiskunnallisista analyysitaidoista? Digitaalisuus hämärtää määrällisten ja laadullisten menetelmien rajaa, kun lisääntyvältä määrälliseltä tutkimukselta vaaditaan entistä enemmän tulosten tulkintaa, kun taas laadulliselta tutkimukselta on alettu vaatia edustavien aineistojen käyttöä ja mitattavuutta. Mitä kvantisosiologi voi tehdä some-aineistolla ja miten kulttuurisosiologi voi käyttää algoritmeja?
Toivotamme tervetulleiksi esitykset yhteiskuntien ja menetelmien digitalisaatiosta suomeksi tai englanniksi!
Koordinaattorit: Juho Karvinen, Game Research Lab, Tampereen yliopisto (juho.karvinen[a]gmail.com), Jani Kinnunen, Game Research Lab, Tampereen yliopisto (jani.kinnunen[a]uta.fi)
Vaikka pelit ja leikit ovat aina olleet osa kulttuuria, ovat ne digitaalisen teknologian aikakaudella marssineet kulttuurin ja talouden näyttämöille aiempaa moninaisemmin tavoin. Peliteollisuudesta on tullut viihdeteollisuuden jättiläinen. Pelaajapopulaatioiden varttuessa ja monimuotoistuessa peleihin on alettu suhtautua yhä enemmän myös positiivisia piirteitä sisältävinä kulttuurituotteina. Kuitenkin myös vanhat kysymykset sopivista sisällöistä, peliriippuvuudesta ja pelaamisen yhteiskunnallisesta hallinnasta ovat edelleen ajankohtaisia. Pelillisiä ja leikillisiä käytäntöjä integroidaan niin opetukseen, työelämään kuin kulutukseenkin, mitä kautta niistä voi muodostua merkityksellisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoja yleisemminkin yhteiskunnassa. Työryhmässä peleihin ja leikillisyyteen suhtaudutaan sosiologisella mielenkiinnolla ja vakavuudella, ja pohditaan, mitä pelin ja leikin esiinmarssi merkitsee yhteiskunnallisti.
Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka käsittelevät peleihin ja leikkeihin liittyviä sosiologisia kysymyksiä. Tervetulleita ovat empiiriset, käsitteelliset ja aikalaisanalyyttiset esitykset mikro- tai makrotason ilmiöistä, jotka voivat koskea joko alkuvaiheessa olevaa tai jo valmiimpaa tutkimusta. Työryhmä ei ole rajattu koskemaan vain digitaalisia pelejä tai rahapelejä, eikä esitysten tarvitse edustaa mitään tiettyä tutkimusperinnettä.
Koordinaattorit: Lotta Junnilainen, lotta.junnilainen(at)helsinki.fi, Helsingin yliopisto, Teemu Kemppainen, teemu.t.kemppainen(at)helsinki.fi, Helsingin yliopisto, Hanna Kettunen, hanna.kettunen(at)utu.fi, Turun yliopisto
Työryhmämme keskittyy asumisen ja kaupungin sosiaalitieteelliseen tutkimukseen. Viimevuotisilla Sosiologipäivillä Jyväskylässä asumisen ja kaupunkitutkimuksen työryhmät toimivat ensimmäistä kertaa yhdessä. Saamamme positiivisen palautteen vuoksi päätimme nyt jatkaa samaan malliin.
Sosiologipäivien teema, ylimäärä, avaa kiintoisan näkökulman asumisen ja kaupungin tutkimukseen. Kaupunkisosiologian historiassa esiintyi huoli urbaanin elämäntavan liiallisesta ärsykevirrasta. Nykyään taas tavaroiden ylimäärä ja asumisen kalleus on johtanut monet tilanteeseen, jossa tavaramäärä ahdistaa. Kaupunkirakentamisessa tiivis linja voi puolestaan tuottaa liian täysiltä tuntuvia ympäristöjä, mutta toisaalta turhan väljä rakenne johtaa ylenmääräiseen autoistumiseen ja ruuhkiin. Liiallinen segregaatio repii yhteiskuntaa kahtia ja tuottaa homogeenisia asuinalueita ja elämänpiirikuplia. Ylenmääräinen vartiointi ja kontrolli voivat puolestaan parantaa turvallisuuden tunnetta, mutta aiheuttaa samalla syrjintää ja ulossulkemista, kun ylimääräiset – nuoret, työttömät, syrjäytyneet – työnnetään pois. Asuntopolitiikan haasteena taas on, että asuntopulan lisäksi asuntoja voi olla myös liikaa väärissä paikoissa. Kaupunkeihin suuntaava muuttoliike saattaa aiheuttaa asuntojen ylitarjontaa muuttotappiopaikkakunnilla.
Työryhmän tavoitteena on koota yhteen asumisen ja kaupungin tutkimuksesta kiinnostuneita tutkijoita pohtimaan tuoreista näkökulmista näiden tutkimusalueiden rajapintoja ja tarkastelemaan niiden mahdollisuuksia ymmärtää kiihtyvässä vauhdissa muuttuvaa yhteiskuntaa. Työryhmään ovat tervetulleita kaikki esitykset, jotka käsittelevät sosiaalitieteellisestä näkökulmasta asumisen tai kaupungin tematiikkaa.
7. Perhe- ja läheissuhteiden sosiologiaa
Koordinaattorit: Henna Pirskanen, Jyväskylän yliopisto, henna.pirskanen@jyu.fi Petteri Eerola, Tampereen yliopisto, petteri.eerola@uta.fi
Perhe- ja läheissuhteet ovat keskeisiä sosiaalisia sidoksia, jotka määrittelevät huomattavissa määrin sitä keitä olemme, mistä tulemme ja keihin kuulumme. Nämä kysymykset ovat myös osa sosiologisen tutkimuksen ydintä. Kahden edellisen vuosikymmenen aikana perhe- ja läheissuhteita on tarkasteltu sosiologiassa muun muassa käytäntöinä, kuulumisena ja henkilökohtaisina eläminä.
Perhe- ja läheissuhteiden sosiologiaa -työryhmässä olemme kiinnostuneita esimerkiksi seuraavanlaisista kysymyksistä: Mitä ovat perhe- ja läheissuhteet ja kuinka ihmiset muodostavat, ylläpitävät ja merkityksellistävät niitä? Keitä ihmiset määrittävät perheekseen ja läheisikseen? Miten yhteiskunnalliset rakenteet ja kulttuuriset ideaalit rajaavat ja mahdollistavat perhe- ja läheissuhteita? Mitkä muut tekijät – esimerkiksi tunteet, velvollisuudet tai vaikkapa normit – säätelevät ja ohjaavat perhe- ja läheissuhteita?
Kutsumme työryhmään kaikki perhe- ja läheissuhteiden sosiologisesta tarkastelusta kiinnostuneet tutkijat. Työryhmään ovat tervetulleita sekä empiiriset, metodologiset että teoreettiset näkökulmat tutkimuksen vaiheesta riippumatta. Työryhmän vetäjien toimittaman tekeillä olevan ”Tunteet perhe- ja läheissuhteissa”-kirjan teeman mukaisesti toivomme mukaan myös tunteita perhe- ja läheissuhteissa käsitteleviä alustuksia.
8. Kulttuuri, terveys ja hyvinvointi
Koordinaattorit: Laura Kemppainen (née Lyytikäinen) & Johanna Nurmi, Sosiologia/ sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto, laura.kemppainen@utu.fi, johnurm@utu.fi
Terveyteen, sairauteen ja hyvinvointiin liittyvät käsitykset rakentuvat kulttuurisesti ja muuttuvat historiallisesti. Kulttuuri vaikuttaa siihen kuinka terveys ja sairaus ymmärretään, kuinka sairauksia hoidetaan ja niistä parannutaan, ja miten terveyttä ja hyvinvointia ylläpidetään. Kulttuuriset ideat ja arvot vaikuttavat myös terveydenhuoltoon liittyviin odotuksiin ja asenteisiin sekä erilaisten terveyspalvelujen, täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käyttöön.
Työryhmän tavoitteena on koota teoreettisia ja metodologisia työvälineitä kulttuurin, terveyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen. Työryhmässä tarkastelemme kulttuurin ja terveyden yhteyksiä. Kysymme, kuinka kulttuuri vaikuttaa terveyteen, hyvinvointiin ja terveyskäyttäytymiseen ja kuinka terveyttä ja hyvinvointia voi tutkia kulttuurin näkökulmasta. Pohdimme myös kuinka kulttuuri mahdollisesti asettaa eri ihmisryhmät epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa terveyteen, hoitoon ja terveydenhuoltojärjestelmään. Kuinka kulttuuri, valta ja eriarvoisuus kietoutuvat yhteen terveyden kanssa? Millaisia neuvotteluja ja kamppailuja eri terveysasenteiden, -käytäntöjen ja hoitomuotojen välillä käydään? Kuinka esimerkiksi uskonto tai hengellisyys liittyvät terveyden kulttuuriseen ymmärrykseen? Työryhmään ovat tervetulleita niin teoreettiset kuin empiiriset kulttuurin ja terveyden suhdetta tarkastelevat alustukset.
9. Tietoyhteiskunnasta tietämättömyyden yhteiskunnaksi?
Koordinaattorit: Jaana Parviainen, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, jaana.parviainen(at)uta.fi, Hannele Palukka, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, hannele.palukka(at)uta.fi.
Korkeasti koulutettujen nopeasti kasvava työttömyys, leikkaukset tutkimuksesta ja koulutuksesta sekä tutkimustiedon sivuuttaminen valtiojohdon päätöksenteossa ovat olleet osaltaan rapauttamassa uskoa suomalaiseen tietoyhteiskuntavisioon. Rapautumisen taustalla on nähty vaikuttavat vuoden 2008 finanssikriisin lisäksi monet tietotaloutta koskevat maailmantalouden radikaalit muutokset kuten palvelutalouden vallankumous, digitalisaatio ja robotiikan nousu. Brexit ja Donald Trumpin valinta presidentiksi ovat kiihdyttäneet keskustelua länsimaisten demokratioiden siirtymisestä ”totuuden jälkeiseen aikaan”. Näyttää siltä, että pitkään jatkunut taloudellinen ja poliittinen kriisi on horjuttamassa asiantuntijuuden, osaamisen ja koulutuksen varaan rakentuvaa tietoyhteiskuntaa monin eri tavoin. Ulrich Beckin ”ei-tietämisen yhteiskunnan” käsitettä seuraten informaatioyhteiskunnan nykytilaa näyttäisivät leimaavan tiedon kannalta paradoksaaliset asiantilat kuten tietämättömyys, ei-tietäminen, epävarmuus, negatiivinen kyvykkyys, poisoppiminen, unohtamisen kyky sekä tahallisesti harhauttavan informaation tulva.
Kutsumme tähän toista kertaan järjestettävään työryhmään teoreettisia, empiirisiä ja metodologisia esityksiä, joissa pohditaan tietämättömyyden, ei-tietämisen ja väärän informaation merkitystä nyky-yhteiskunnan rakentumisessa. Erityisesti toivomme esityksiä tietämättömyyden tutkimuksen alalta (agnotologia) liittyen esimerkiksi sosiaalisen epistemologiaan, tiedon sosiologiaan, feministisen epistemologiaan, organisaatiotutkimukseen, tieteen tutkimukseen ja mediatutkimukseen. Työryhmään ovat tervetulleita paperit, jotka käsittelevät esimerkiksi virheellisen informaation tahallista tuottamista, organisatorista tietämättömyyttä ja unohtamista, negatiivista asiantuntijuutta, ryhmäharhaa tai erehtymisen tutkimusta. Olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, millaisia jännitteitä tai paineita tietämättömyys tai ei-tietäminen aiheuttavat asiantuntijainstituutiolle ja sen asemalle yhteiskunnassa. Millaisia intressejä ja riskejä sisältyy tietämättömyyden ja virheellisen informaation tuottamiseen? Entä millaisia myönteisiä mahdollisuuksia voisi liittyä ei-tietämisen tilaan ja tietämättömyyden epävarmuuteen?
10. Ideologia, oikeuttaminen ja tapausten kulku
Koordinaattori: Ilkka Pirttilä, ilkka.pirttila@outlook.com, 040 583 5081, dosentti, Itä-Suomen yliopisto & Tampereen yliopisto
Elämmekö erilaisissa kuplissa ja maailmoissa? Ovatko uskomukset voittamassa faktat ja miten käy tieteelle? Mikä taloudessa ja yhteiskuntapolitiikassa on välttämätöntä? Luoko media todellisuutta? Miten mieltämme hallitaan? Mihin uskomme?
Tässä työryhmässä Ideologia, oikeuttaminen ja tapausten kulku on mahdollista puntaroida edellä mainittuja ja muita yhteiskunnan ja yhteiskuntatieteen uuteen ”ideologiseen käänteeseen” liittyviä kysymyksiä.
Sosiologisessa kirjallisuudessa ideologialle on annettu monenmoisia määrityksiä, kuten vaikkapa seuraavat: 1) Ideologia on vallan palveluksessa oleva merkitysjärjestelmä, 2) ideologia on mentaalinen kehys, joka tekee ymmärrettäväksi yhteiskunnan toiminnan, 3) ideologia ”kutsuu subjekteja” ja luo identiteettejä, 4) ideologia koostuu aatteista ja ajatustavoista ja 5) ideologia oikeuttaa erilaisia maailmoja (esim. markkinoiden tai maineen maailma). Marx-vaikutteisessa tutkimuksessa on tarkasteltu erityistä ideologiaa eli kapitalismin ideologiaa kapitalismin sen eri versioissa ja vaiheissa. Yksi kyseisen ideologian versio on uusliberalismi, johon liittyvät ainakin ”kapitalistinen realismi”, tavarafetisismi, individualismi ja negatiivisen vapauskäsityksen painottaminen.
Tähän työryhmään ovat tervetulleita kaikki esitykset, jotka ovat kiinnostuneet yhteiskunnallisten ilmiöiden ja tapahtumaketjujen – tai (ja) niitä tutkivan tieteen – ideologisesta luonteesta. Tämän kaltaisia aihepiirejä ovat esimerkiksi: ”Uusi työ” ja individualismi, globalisaatio ja ”länsimainen vapaus”, hallinnon normitalokoot ja liberaali vapauskäsitys, talouskasvupuheen ja velkadiskurssin ideologisuus sekä ylijäämä ja niukkuus ideologisina käsitteitä.
Työryhmän esitykset voivat olla ideapapereita, katsauksia ja avauksia tutkimuskeskusteluun, oman tutkimuksen lähtökohtien, analyysiprosessin tai tulosten esittelyjä. Kaikki uudet ja kokeilevat esitystavat (kuten vaikkapa video, ideologinen sukuselvitys, tallennettu haastattelu tai väittely sekä esitys, joka kokonaisuudessaan rakentuu dialogiin työryhmäyleisön kanssa) ovat tervetulleita; sillä ehdolla, että ne mahtuvat yhdelle esitykselle annettuun aikatauluun (kenties 30 minuuttia).
Työryhmän kieli on suomi; mutta myös ruotsin- ja englanninkieliset käyvät.
11. Varhaislapsuuden ideaalit ja lapsen paikka
Koordinaattorit: Katja Repo, Tutkimusjohtaja, Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLA, katja.repo@uta.fi Kirsti Karila, Professori, Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksikkö, kirsti.karila@uta.fi
Jälkimodernin ajan yhteiskunnissa lapsista keskustellaan usein sijoituskohteina. Tällöin näkökulma on usein ensisijaisesti psykologinen ja yksilön taitoja korostava. Viime aikoina myös kansallisen taloudellisen menestyksen on katsottu vaativan investointia lapsiin. Tietoyhteiskunnan ja yhä nopeammin globalisoituvien markkinoiden aikakautena kansallista innovaatio- ja kilpailukykyä pyritäänkin edistämään panostamalla inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut esitetään usein tämän investointilogiikan airueena. Politiikka-asiakirjoissa niihin viitataan palveluna, joka tarjoaa hyvän alun lapsen elämälle. Myös tutkimus korostaa varhaiskasvatuksen etuja: oppimisen edellytyksien vahvistaminen nimenomaan varhaislapsuudessa luovat pohjan myöhemmälle oppimiselle.
Arkisessa kontekstissaan lapsuuden ideaalit ja varhaisen kasvatuksen kysymykset ovat usein latautuneita. Vanhemmat tekevät lastensa arkea ja kasvatus- ja hoitopolkuja koskevia ratkaisuja moninaisista lähtökohdista. Yhteiskunnallinen puhe lapsuudesta, lapsen osallisuudesta ja paikasta on moniäänistä mutta usein normatiivista. Rajanvedot hoivan ja kasvatuksen välillä ovat yhä moniselitteisempiä ja lapsen siirtymät kodin ja kasvatusinstituutioiden välillä näyttäytyvät yhä useammin myös poliittisten debattien kohteina.
Toivomme työryhmään esityksiä, jotka pohtivat lapsen paikkaa nyky-yhteiskunnassa, lapsen asemaa julkisen ja yksityisen rajapinnoilla, lasten kasvatuksen ja hoidon kysymyksiä, työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen teemoja sekä tasa-arvoisen lapsuuden lähtökohtia.
12. Ylen määrin terveyttä, terveysriskejä ja terveydenhuoltoa
Koordinaattorit: Lauri Kokkinen, TtT, Tampereen yliopisto/HES: lauri.kokkinen@uta.fi. Liina-Kaisa Tynkkynen, FT, Tampereen yliopisto/HES & Tutkijakollegium: liina-kaisa.tynkkynen@staff.uta.fi
Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, väestön elinajanodote ja terveiden elinvuosien määrä on korkeampi kuin koskaan aiemmin. Terveyden tavoittelu ohjaa ihmisten elämää laajasti ja vaikuttaa niin yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin arkipäivän elämässä. Terveyden tavoittelu voidaan liittää myös ajatteluun, jonka mukaan yksilöiden tulisi olla mahdollisimman tuottavia yhteiskunnan tuotantokoneiston osia (human capital). Terveys ei olekaan vain ihmisten henkilökohtainen asia, vaan siihen puuttuminen ja sen edistäminen on vahvasti julkisen sektorin sekä yksityisten yritysten ja järjestöjen toiminnan asialistalla. Terveys luo liiketoimintamahdollisuuksia, mutta lisää samalla esimerkiksi julkisen sektorin vastuita lisääntyneinä palveluvaatimuksina ja velvoitteina.
Tässä työryhmässä erittelemme tarkemmin tilannetta, jossa terveyden merkitys on historiallisessa katsannossa ylikorostunut ja synnyttänyt ylimäärää. Tähän liittyvät esimerkiksi suoranainen terveysintoilu (healtihismi), erilaisten elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistäminen (medikalisaatio), voimavarojen käyttäminen erilaisten terveysriskien identifiointiin ja niitä vastaan taistelemiseen, sekä terveyspalvelumarkkinoiden kasvu ja ylikapasiteetti.
Työryhmään ovat tervetulleita niin teoreettiset, metodologiset kuin empiirisetkin esitykset terveyteen, terveysriskeihin ja terveydenhuoltoon liittyvistä ylimääristä.
Koordinaattorit: Riie Heikkilä, Helsingin yliopisto, riie.heikkilä@helsinki.fi, Anu Katainen, Tampereen yliopisto, anu.katainen@uta.fi
Työryhmä kokoaa yhteen laajasti kulutussosiologiseen tutkimuskenttään liittyviä, sekä teoreettisia että empiirisiä esityksiä. Työryhmän raamit ovat leveät: tervetulleita ovat kaikenlaiset esitelmät alkuvaiheessa olevista työpapereista aina valmiimpiin tutkimuksiin. Tarkastelun kohteiksi käyvät sisällöllisesti kulttuurin ja kulutuksen alueet – kuten vaikkapa ruoka, kirjallisuus, musiikki, pukeutuminen, elokuvat, muoti, urheilu, huumeet, internet – niin suomalaisessa kuin kansainvälisemmässä katsannossa. Niin ikään esitelmien teoreettiset lähtökohdat (ei siis vain esimerkiksi Bourdieu, Skeggs, Peterson tai Lahire, vaan miksei myös Simmel, Goffman, Elias, Goldthorpe, Willis, Veblen, jne.) samoin kuin menetelmälliset lähestymistavatkin voivat vaihdella monipuolisesti.
14. Problematic lifestyles: How to grasp and how to govern?
Coordinators: University of Helsinki Centre for Research on Addiction, Control and Governance (CEACG) Anna Alanko: anna.alanko@helsinki.fi Michael Egerer: michael.egerer@helsinki.fi
How to approach excessive, compulsive and harmful behaviour, such as substance use, problem gambling, or eating disorders is truly a social scientific challenge. Contemporary society exhibits a myriad of different lifestyles which entail the risk of exaggeration and harm to oneself and others. The tasks of research have typically been to monitor, measure, explain and suggest solutions. For many reasons, these tasks are becoming increasingly difficult to uphold.
A central aim of today’s welfare state is to encourage citizens to stick to healthy, productive and economically beneficial alternatives without interfering with their autonomy. How, then, are citizens to conduct their lives in order to avoid harm and problems for themselves and for society? On what grounds do the citizens themselves consider and negotiate lifestyle-related risks? How are borders to abnormal and excessive behaviours articulated and integrated in societal institutions and their praxis? What types of regulation instruments are used for making citizens avoid harmful and excessive consumption and steer them into preferring the healthy and the “good”?
This work group gathers a broad range of research interests with the objective of discussing the ways in which problem definitions, knowledge production and policies are intertwined for purposes of governance. These topics can be illuminated through empirical research as well as in theoretical considerations.
While the thematic traits of the workshop organizers are mainly found in the fields of lifestyles, addictions and mental health, participants are welcome to offer presentations from various research fields.
Workshop language: Finnish, English, Swedish (whatever the presenter prefers)
Coordinators: Maija Jokela, Tampereen yliopisto (jokela.maija.e@student.uta.fi) & Georg Boldt, Tampereen Yliopisto (georgmboldt@gmail.com)
Whether we speak about capital, consumption or greenhouse emissions, societies today are characterized by the uneven distribution of risks and profits related to the production of surplus. The excessive accumulation of material wealth and privilege for some is increasingly polarizing our societies at all levels, whether local or global. The persistent trend of neoliberal dismantling of market regulations that used to guarantee the functioning of the welfare state, has become normative regardless of citizen protest.
Political sociology examines these locations, transitions and dynamics through studies addressing social movements, civil society, participation and nonparticipation, rhetorics and justifications in political argumentation, and dynamics and structures of power.
The working group invites presentations that address empirical, methodological or theoretical questions relevant to political sociology. The sessions will be held in English if the presentators or the audience include non-Finnish speakers.
16. Ylimääräistä sääntelyä, liikaa kontrollia?
Koordinaattori: Siina Raskulla, HM, julkisoikeuden tohtoriopiskelija, väitöstutkija, Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu Siina.Raskulla@staff.uta.fi / +358408320141
Onko sääntelyä liikaa? Onko harjoitettu kontrolli ylimääräistä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja vaikutuksiin? Mitkä ovat ihmisten kokemukset sääntelystä ja kontrollista – missä menee raja sopivan ja ylimääräisen kontrollin välillä? Onko myös muiden yksilön ja yleisen edun nimissä harjoitettujen kontrollinmuotojen määrä ja muoto, koskien esimerkiksi kuluttajien ja yksilöiden terveyteensä liittyvien valintojen tekemiseen kohdistettu kontrolli jo saavuttamassa tarkoituksenmukaisuuden rajat? Onko esimerkiksi kasvavassa määrin esille nostettu päätöksentekoarkkitehtuuri vapautta kontrollista, vai vain uusi kontrollin muoto?
Työryhmään haetaan papereita eri tutkimusaloilta, jotka tarkastelevat kontrollin ja sääntelyn määrää ja vaikutuksia. Kohteena voi olla julkisen vallan harjoittama yhteiskunnallinen kontrolli, mutta myös esimerkiksi työnantajien, yhteisöjen, perheiden sisäinen normisto ja ohjaaminen, sekä julkisen ja yksityisen piirissä harjoitetun kontrollin suhde.
Työryhmä hakee ilmiöitä koskevia papereita, joiden ei tarvitse olla sosiologisesti orientoituneita, mutta mukaan toivotaan myös papereita jotka tarkastelevat ylisääntelyn ja -ylikontrollin kysymyksiä sosiologisesta näkökulmasta: Miten ihmiset reagoivat mielestään liiallisiin kontrollipyrkimyksiin – olivat ne millaisia tahansa? Miten kokemus liiallisesta sääntelystä ja kontrollista vaikuttaa siihen, miten kontrollin ja sääntelyn tavoitteet toteutuvat? Missä menee raja kohtuullisen ja ylimääräisen kontrollin välillä, ja miten sitä voidaan tutkia? Oikeuttaako julkisen vallan kontrollipyrkimykset myös työnantajan tai vakuutusyhtiöiden harjoittaman valvonnan? Onko merkityksellistä ihmiset kokemukset sääntelyn ja kontrollin määrästä, vai sääntelyn ja kontrollin vaikutukset suhteessa niillä tavoiteltuun tilaan?
17. Talous toimintana ja uusi talous
Työryhmän vetäjä: Laura Kumpuniemi (Itä-Suomen yliopisto, kumpunie@student.uef.fi)
Taloutta voidaan sosiologisesta näkökulmasta lähestyä sosiaalisena toimintana. Kyse ei siis ole ainoastaan rationaalisista tuotanto- ja vaihtopäätöksistä vaan myös sosiaalisiin verkostoihin osallistumisesta ja ihmisten yhteiselämän järjestämisestä. Taloudellinen toiminta tuottaa aina “ylimäärää”, joka ei mahdu tuotettuun tavaraan tai palveluun, vaan kurkottaa siitä eteen- ja ulospäin: subjektiivisuuksia, suhteita, tapoja ja normeja taikka sukupuolen ja etnisyyden järjestyksiä.
Uudet talouden muodot, kuten jakamistalous ja solidaarisuustalous, myös laajentavat käsitystä siitä, minkälaista toimintaa voidaan pitää taloutena. Uusi talous ilmenee useissa eri muodoissa, nettipalveluissa toimivista resurssien jakamisesta luomumaanviljelyyn ja aikapankkeihin. Niiden piirissä talous käsitetään yhä laajempana ja moniulotteisempana sosiaalisen toiminnan muotojen kirjona. Siihen voidaan liittää esimerkiksi palkatonta työtä, vapaaehtoistyötä, ja erilaisia toimintoja, joiden kautta elämää järjestetään. Työn ja talouden ala laajenee ja hälvenee kohti “elämää ylipäänsä”.
Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa analysoidaan valtavirtaista, vaihtoehtoista tai kategorisointia pakenevaa taloutta inhimillisenä toimintana: mikä motivoi ihmisiä toimintaan, minkälaiset sosiaaliset järjestelmät säätelevät toimintaa, ja miten ihmiset itse ymmärtävät toimintansa mielekkyyden? Mahdollisia näkökulmia ovat esimerkiksi toiminnan arvopohja, toiminnan poliittisuus ja järjestäytyminen/verkostoituminen, ihmisten sosiaaliset ja psykologiset suhteet toiminnassa, toiminnan materiaalisuus ja materiaalien toimijuus, fyysiset ja maantieteelliset ulottuvuudet toiminnassa, yhteistoiminta, arjen toiminta, kulttuuritoiminta ja taloudellinen toimintaympäristö.
Myös muut vaihtoehtoisia talousjärjestelmiä ja uusia taloudellisen toiminnan muotoja avaavat esitykset ovat tervetulleita.
18. Tieteen rajojen ylityksiä – tieteidenvälisen tutkimuksen kasvu, muodot ja seuraukset
Koordinaattorit: Mikko Salmela, HY, mikko.salmela@helsinki.fi; Pia Vuolanto, TY, pia.vuolanto@uta.fi; Leena Tulkki, HY, leena.tulkki@helsinki.fi; Anita Välikangas, HY, anita.valikangas@helsinki.fi
Tieteidenväliselle tutkimukselle asetetaan tällä hetkellä isoja odotuksia. On tyypillistä esittää, että vastauksia laajoihin kysymyksiin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen, saavutetaan parhaiten, kun näitä teemoja tutkitaan tieteidenvälisissä tutkimushankkeissa. Tieteidenvälisyys on myös rahoittajien suosiossa: yliopistojen uudet strategiat painottavat tieteidenvälisyyttä, ja usein yrityselämän kanssa yhteistyössä toteutettavissa projekteissa edellytetään monitieteistä tutkimusotetta. Suosiostaan huolimatta tieteidenvälisen tutkimuksen luonteesta tiedetään kuitenkin vielä verrattain vähän.
Työryhmässä tarkastellaan tieteidenvälistä, poikkitieteellistä ja monitieteistä tutkimusta. Toivotamme tervetulleiksi esitelmät, joissa tätä laajaa aihealuetta tarkastellaan eri näkökulmista. Yhtenä työryhmän tavoitteena on tarkastella tilanteita, joissa eri tieteenaloista työskentelevät ihmiset tekevät keskenään yhteistyötä. Näihin kohtaamisiin liittyy useanlaisia jännitteitä: mitä tapahtuu tieteenalojen kohdatessa, kun useammalta eri alalta tulevat ihmiset pyrkivät yhdessä löytämään ratkaisuja yhteiseen kysymykseen? Millä tavoin tieteellisen tutkimuksen korkeatasoisuus varmistetaan poikkitieteellisissä tutkimushankkeissa? Mikä rooli tieteen ulkoisilla ryhmillä on tieteidenvälisessä tutkimuksessa? Minkälainen suhde on perustutkimuksella ja tieteidenvälisyydellä? Millaista koulutusta tieteidenväliset tutkimusohjelmat tarjoavat? Millaisissa yhteyksissä tieteidenvälisyys on tavoiteltavaa – ja milloin taas ei? Työpajassa tarkastellut paperit voivat sivuta esimerkiksi näitä kysymyksiä, tai purkaa auki aihealuetta jostain muusta tulokulmasta käsin.
Esitelmässä käsitellyt paperit voivat olla luoteeltaan yhtä lailla empiirisiä kuin teoreettisempiakin. Toivotamme tervetulleeksi sekä pidemmälle edenneet paperit kuin alustavammatkin luonnokset tieteidenvälisyyttä käsittelevistä aiheista. Esitettävät paperit tullaan kierrättämään työryhmän osallistujien kesken viikkoa ennen tapahtumaa, jotta voisimme kommentoida työpajassa myös muiden esitelmiä.
19. Voiko taidetta tai taiteilijoita olla liikaa?
Koordinaattorit: Sakarias Sokka, Cupore (sakarias.sokka@cupore.fi), Pauli Rautiainen, Itä-Suomen yliopisto (pauli.rautiainen@uef.fi), Sari Karttunen, Cupore (sari.karttunen@cupore.fi)
Vuoden 2017 sosiologipäivien teemana on ylimäärä. Ylimäärää voidaan lähestyä liiallisuuden kautta, jolloin katse kohdistuu ylituotantoon, ylihinnoitteluun, ylenpalttisuuteen ja kerskakulutukseen. Mitä tapahtuu, kun ylimäärän käsite yhdistetään taiteeseen – voiko sitä koskaan olla liikaa? Mitä olisi kulttuurin kerskakulutus? Milloin taideteokset ovat ylihinnoiteltuja tai kerskakulutuksen symboleita? Ylimäärä kuuluu taidetyömarkkinoiden rakenteellinen piirteisiin – kuinka tämä näkyy taiteilijoiden työpoluissa? Onko se otettu huomioon taide- ja koulutuspolitiikan suunnittelussa? Milloin ylimääräinen taiteilija muuttuu ylijäämätaiteilijaksi?
Kutsumme taide- ja kulttuurisosiologeja tarkastelemaan aikamme kulttuuri-ilmiöitä, taide- ja kulttuuri-instituutioita sekä taidemaailmaa tästä näkökulmasta. Esitykset voivat käsitellä yllä esitettyjä kysymyksiä, mutta myös muut kysymyksenasettelut ovat sallittuja, samoin sekä teoreettiset että aineiston tulkintaan perustuvat esitykset.
20. Hybridi: puutetta ja vajetta vai ylimäärän ylijäämä?
Koordinaattorit: Päivi Husman, Työterveyslaitos (paivi.husman@ttl.fi) & Jan-Erik Johanson, Tampereen yliopisto (jan-erik.johanson@uta.fi)
Työryhmäkuvaus: Hybridin voi käsitteellistää monesta näkökulmasta. Sananmukaisesti se tarkoittaa sekasikiötä. Hybridi on jotain mikä rikkoo kaavan eikä sovi joukkoon. Vallitsevat jäsennykset, luokittelut, rajaukset ja hallinnan muodot eivät saa hybridiin otetta. Se ei sovi tarjottuihin kehyksiin. Usein hybridi on löydetty välimaastoista ja rajapinnoilta. Sitä on pidetty välivaiheena tai oheistuotteena. Hybridi voidaan määrittää erillisten yhteenliittymäksi ja sulaumaksi tai omaksi itselliseksi entiteetikseen. Hybridi on myös kameleontti. Hybridisyyttä on kyky mukautua ja muovautua tunnistaen ympäristön esittämät vaatimukset ja tarjolla olevat mahdollisuudet. Siinä on elastisuutta ja resilienssiä.
Hybridiä on kohdeltu hyljeksittynä ulkopuolisena ja väheksyttynä vierautena. Tyypillisesti siihen on liitetty vajeen ja puutteen ominaisuuksia. Miltä hybridi ja hybridisyys näyttävät, jos niitä lähestytään ylimäärän näkökulmasta? Minkä puolen ne paljastavat itsestään, jos niitä tarkastellaan ylimäärän ylijäämänä?
Työryhmässä tartutaan hybridin ja hybridisyyden moninaisiin muotoihin ja ulottuvuuksiin. Tunnustelukulma on vapaa. Työryhmä haastaa osallistujia liikkumaan rohkeasti mukavuusalueensa reunamilla, kannustaen ja antaen tilaa tieteiden välisiin rajojen ylityksiin. Tervetuloa muotoilemaan hybridiä ja muovaamaan hybridisyyttä omista tulokulmista ja kiinnostuksen kohteista käsin. Tule sellaisena kuin olet. Esitys voi olla teoreettinen tai empiirinen, hipoa yhteiskuntaa, järjestelmiä, organisaatioita, yksilöä. Tai jotain aivan muuta.
21. The Multifaceted Implications of Recent Mass Migration in Europe
Coordinators: Jaana Palander (University of Eastern Finland, jaana.palander@uef.fi) Mehrnoosh Farzamfar (University of Helsinki, mehrnoosh.farzamfar@helsinki.fi)
Language: English
In the past two years, Europe has witnessed a striking number of population flows into the continent. According to the UNHCR, in 2015 more than a million asylum seekers and refugees crossed European borders. This phenomenon is also referred to as a crisis, simply because Europe was not prepared to receive this number of newcomers. In addition, this mass migration has been considered a challenge and even a security threat in governmental reports. Join us in this interdisciplinary working group to discuss various implications of mass migration into Europe in the recent and coming years. There is a serious gap in societal studies on questions such as whether or not big number of migrants is a real threat to the national security, public order and welfare system of the European societies. The questions dealt with in this working group include, but are not limited to:
* What are the impacts of mass migration in the society?
* What about implications on perceived and actual safety of our societies?
* Has this mass migration increased radicalization, extreme-nationalism and populist tendencies?
* How has the recent mass migration affected policy making and legislation at national and European level?
* What implications does mass migration have on the internationalization and Europeanization of the European countries?
* What are the possible approaches and best practices to manage the recent mass migration and reduce its negative impacts?
22. Sukupuoli väkivallassa – välttämätön vai ylimääräinen tekijä?
Koordinaattorit: Päivi Honkatukia, ma. professori (ma.), Tampereen yliopisto, paivi.honkatukia@uta.fi, Heini Kainulainen, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, heini.kainulainen@utu.fi
Sukupuolella on merkitystä väkivallan tekemisessä, kokemisessa ja ilmiön ymmärtämisessä. Miesten ja naisten kokemukset väkivallasta ovat erilaisia. Sukupuoli näkyy myös väkivaltaan puuttumisessa, auttamistyössä sekä mediakeskusteluissa. Samaan aikaan sukupuolen merkityksestä kiistellään jatkuvasti. Osa keskustelijoista näkee sukupuolen pohtimisen tässä yhteydessä turhana ja ylimääräisenä asiana, jopa harhaanjohtavana kysymyksenä.
Tässä työryhmässä pohditaan erilaisia tapoja, miten sukupuoli näkyy, representoituu ja vaikuttaa väkivaltailmiössä. Miten sukupuolen merkityksestä kiistellään? Miten sukupuoli vaikuttaa siihen, mitä pidetään väkivaltana ja miten siihen suhtaudutaan? Kiinnostuksen kohteena on myös se, miten sukupuoli ja muut ihmisten väliset erot yhdistyvät väkivaltailmiössä.
Työryhmään toivotetaan tervetulleeksi esityksiä, joissa sukupuolen merkitystä tarkastellaan niin arkisissa kokemuksissa, institutionaalisessa puuttumisessa ja auttamisessa kuin yhteiskunnallisissa ja tieteellisissä keskusteluissa. Sukupuoli voidaan myös hahmottaa kategoriana, johon kietoutuvat monet yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta tuottavat jaot, kuten ikä, luokka, seksuaalisuus tai etnisyys. Ryhmässä analysoidaan myös erilaisia väkivallan ja maskuliinisuuksien välisiä yhteyksiä. Miten myös väkivallan haavoittavuutta lähestytään sukupuolen ja muiden erojen näkökulmasta.
Osa työryhmän esityksistä perustuu kirjaan ”Sukupuolistunut väkivalta – oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma” (Vastapaino 2017), jota työryhmät vetäjät ovat olleet toimittamassa.
23. Tilat, toimijat ja sukupuolet
Koordinaattorit: Merja Kinnunen, Lapin yliopisto Kirsti Lempiäinen, Lapin yliopisto (kirsti.lempiainen@ulapland.fi) Virve Peteri, Tampereen yliopisto (virve.peteri@uta.fi)
Erilaisia toiminnan tiloja, kuten työpaikkaa, voidaan lähestyä sekä yhteisenä ja yleisenä paikkana että henkilökohtaisena ja yksityisenä paikkana. Tilat ja toimijat muodostavat vuorovaikutussuhteen, jota jäsentävät käsitykset sukupuolista ja ruumiillisuudesta (Saarikangas 2006, Grosz 2001). Tilaa myös sukupuolitetaan monin erityisin tavoin.
Valtahierarkiat näkyvät tilallisissa järjestelyissä, mikä tulee selkeästi esiin silloin, kun tilajärjestelyjä uudistetaan. Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset merkitykset paljastuvat: esimerkiksi työpaikassa saatetaan tavoitella tilasäästöjä ja ekotekoja paperittomuuden vaateessa ja samaan aikaan rakentaa uusia tiloja autoille, joka näyttäytyy ristivetoiselta toiminnalta.
Kysymme työryhmässä sitä, miten tilat muovaavat toimintaa ja toimijoita ja erityisesti toimijoiden ruumiillisuutta ja sukupuolta. Mitä tietyissä ajallis-paikallisissa tiloissa mahdollistetaan ja mitä rajataan ulos? Esimerkiksi millaisia toimijoita työpaikkojen uusissa monitoimitiloissa kutsutaan? Miten tiloja hallitaan? Kutsumme työryhmään sekä teoreettisia että empiirisiä papereita, joissa tilat, toimijat ja sukupuolet ovat kysymysten kohteena.
24. Elämänvaihe, sukupuoli ja työelämäsuhde
Koordinaattori: Minna Nikunen, YTT, dosentti, yliopistotutkija, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto 33014, 044-5717136, minna.nikunen@staff.uta.fi
Työelämän ja hyvinvointiyhteiskunnan muutokset koskettavat eri-ikäisiä, erilaisissa elämänvaiheissa eläviä ihmisiä eri tavoin. Uusliberaali talouskuripolitiikka (säästäväisyyspolitiikka, austerity) leikkaa erityisesti julkisen sektorin rahoitusta, millä on vaikutuksia erityisesti naisten työmarkkinatilanteeseen. Nuorisotyöttömyyteen ja syrjäytymiseen kohdistetaan suurta huomiota, usein muiden ikäluokkien ongelmien, työttömyystilanteen ja työttömyyden rakenteellisten syiden kustannuksella. Sukarieh ja Tannock (2015) kirjoittavatkin, että nuorisoon keskittymällä työttömyysongelma hahmotetaan lähinnä ongelmaksi siirtymissä koulutuksesta työelämään ja yksilöiden tekemien valintojen aiheuttamana. Nuoriin kiinnitetty huomio ei kuitenkaan välttämättä ole heille eduksi, vaan syrjäytymisleima ja aktivoinnin kohteena oleminen voivat vaikuttaa negatiivisesti.
Tulevaisuuden näkymiä muokkaavat työttömyyden pelon lisäksi myös (uudet) työelämän ideaalit ja käytännöt. Pätkätyöt, nollasopimukset, yrittäjämäinen työ, yrittäjyyden – erityisesti start up -yrittäjyyden – hehkutus ja sen tarjoamat mahdollisuudet, muovaavat sekä kokemuksia että odotuksia. Kyse on ensinnäkin siitä, että nämä ideaalit ja käytännöt muovaavat kuvaa tulevasta eri tavoin eri lähtökohdista nähtynä, toiseksi siitä, että kaikkien on vaikea sopia tarjottuihin ideaaleihin ja taipua uusiin käytäntöihin.
Tässä Jakautuuko suomi? -rahoitettujen tutkimusprojektien organisoimassa ryhmässä pohdimme sitä, miten työelämän materiaaliset ehdot, työelämän ideaalit ja niiden materiaaliset seuraukset näkyvät erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten elämissä.
Mayssoun Sukarieh and Stuart Tannock 2015. Youth Rising? The Politics of Youth in the Global Economy. Routledge
i Jako kahteen: nuoret työ ja tulevaisuus, Ajolähtö ja Kohti kaksitahti-Suomea?
25. Rikollisuuden, kontrollin ja väkivallan tutkimuksen työryhmä
Koordinaattorit: Miisa Törölä, Itä-Suomen yliopisto (miisa.torola@uef.fi); Satu Venäläinen, Helsingin yliopisto (satu.venalainen@helsinki.fi); Vera Virolainen, Tampereen yliopisto, (vera.virolainen@uta.fi)
Työryhmäkuvaus:
Miten ylimäärä ilmenee suhteessa rikollisuuteen, sosiaaliseen kontrolliin tai väkivaltaan? Miten sitä voi tutkia kriminologisesta näkökulmasta? Entä näyttäytyykö poikkeavuuden, vallan tai rankaisemisen ylimääräisyys erilaisena, kun sitä tarkastellaan määrällisesti tai laadullisesti? Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka pureutuvat rikollisuuden, kontrollin ja väkivallan aihealueisiin ylimääränäkökulmasta tai yleisemmin. Esitykset voivat lähestyä työryhmän tutkimusaiheita teoreettisesti, empiirisesti tai metodologisesti. Poikkitieteelliseen työryhmään sopivat niin kriminologiset, sosiaalitieteelliset kuin muidenkin alojen esitelmät suunnitelluista, käynnissä olevista tai valmistuneista tutkimuksista.
26. Yhteiskunnalliset ilmiöt, yhteisölliset kokemukset ja aikalaisdiagnoosi
Koordinaattori: Johanna Järvinen-Tassopoulos, Dosentti, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos johanna.jarvinen-tassopoulos@thl.fi
Elämäntyylien kirjo, uskon ja uskomusten sekoittuminen, arkielämän huippuhetkien, kaaoksen ja triviaalin sekamelska sekä yhteisöllisyyden konkreettisuus ja virtuaalisuus luovat erikoiset puitteet yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle. Erilaisten ilmiöiden tarkastelu ja selittäminen suhteutuvat kuitenkin siihen, mistä näkökulmasta ja asemasta käsin niitä tarkastellaan, miten yhteiskuntaelämä käsitetään ja määritellään, ja kenen toimesta yhteiskunnallisten ilmiöiden analyysi tehdään. Yhteisölliset kokemukset ovat aiemmin voineet olla yhteisiä kokonaisille sukupolville, mutta nyt ne yhdistävät erilaisia joukkoja, keskusteluryhmiä, kokemusasiantuntijoita ja sosiaalisen median käyttäjiä. Aikalaisdiagnoosin avulla pyritään vastaamaan aikakautta ja ajan henkeä koskeviin kysymyksiin, mutta samalla se näyttäytyy sosiaalisen elämän teorioissa uusina tai piilevinä merkkeinä, muotoina ja tilanteina.
Monet yksilöt etsivät jaettavaa kokemuksellisuutta ajassa, jossa luodaan itse vaikuttamisen mahdollisuuksia ja osallistumisen tiloja. Aikapankit, naapurustojen vaihtotalous ja vertaistukiryhmät ovat esimerkkejä vapaaehtoisuudesta, solidaarisuudesta ja yhteisen hyvän tavoittelusta. Ratkaisut ovat osa arkipäivän kekseliäisyyttä. Toisaalta resurssipula, poliittiset linjaukset ja uudet teknologiat lisäävät yksilöiden vastuuta itsestään. Niukkuuden ja ylenpalttisuuden välimaastossa ei ole aina helppoa tehdä järkiperäisiä valintoja, kestäviä ratkaisuja tai tulevaisuudessa turvallisuutta lisääviä päätöksiä. Kaikkia sosiaalisia ongelmia ei välttämättä enää edes pidetä yhteiskunnallisina asioina, vaan niitä tarkastellaan lääketieteellisestä näkökulmasta ja niihin puututaan kansanterveydellisin keinoin. Tästä huolimatta ongelmia ei jätetä asiantuntijoiden tai virkamiesten hoidettaviksi, vaan niihin puututaan ja ne nostetaan julkiseen keskusteluun kommenttipuheenvuoroissa, mielipidekirjoituksissa, twiiteissä ja palautevirrassa.
Työryhmässä keskustellaan siitä, kuinka yhteiskunnalliset tapahtumat ja tilanteet määritellään ilmiöiksi, kuinka yksilöllisistä kokemuksista muodostuu yhteisöllisiä, ja miten sosiologia pyrkii selittämään nykyaikaa. Työryhmään ovat tervetulleita niin tutkijat, jatko-opiskelijat kuin graduntekijät. Tutkimusaiheita voivat olla sosiologiset teoriat ja menetelmät, elämäntyylit ja -tavat, riippuvuudet, yhteinen hyvä, yhteisöllisyys ja arkielämä.
27. Science, technology and society
Coordinators: On behalf of the STS-Helsinki group at the University of Helsinki: Jose A. Cañada, Lotta Hautamäki, Mikko Jauho and Mianna Meskus. Please direct your possible inquiries to lotta.hautamaki@helsinki.fi.
Science and Technology Studies (STS) is an interdisciplinary field of study that examines the interaction between society, science, and technology. STS pays attention to how different fields, such as law, politics, and everyday life, become intertwined with science and technology. This becomes especially relevant when thinking about heatedly debated topics as diverse as climate change, the role of experts, medicine, genetics, gender, robotics or organic food. The field calls for a deeper understanding of the development, processes, practices and outcomes of such phenomena through problematizing them as social phenomena. In the process, STS explores the mechanisms behind knowledge claims and ontological assumptions that guide our everyday. Or, how one of the most prominent STS scholars, Steve Woolgar, has said in a rather provocative way: look at how the world defined by science and technology “could be otherwise”.
STS-Helsinki calls for theoretical, methodological and empirical papers on current research in social studies of science. Papers both in Finnish and English are welcome. The aim of this working group is to offer a forum to discuss social phenomena at the crossroads between science, technology and society: how is scientific knowledge established and negotiated? How do historical processes contribute to the establishment of certain fields of study or to the development of certain technologies? What are the practices that contribute to the shaping of technoscientific objects and subjects? We also welcome papers discussing the specific topic of excess and surplus. But beyond more specific pressing questions, this working group is defined as a meeting point for both Finnish and international scholars to share and discuss their work with others studying science, technology and society.
Koordinaattorit: Ilkka Arminen, University of Helsinki, ilkka.arminen@helsinki.fi, Mika Simonen, University of Helsinki
Experiments are not very common in sociology, although they are the method of choice in the physical sciences, social psychology and also in some forms of economics. In an experiment the investigator plans and constructs, or manipulates the conditions under which phenomena are observed. Recently there have been an increase of experiemental sociology in the research subfields of (small) group processes and social interaction, including experimental conversation analysis and imitation games. In Finland also the tradition of field experiments have a long history, in particular, in the alcohol studies. First experimental sociology group in Westermarck sociology days was hold in 2014. We continue exploring the possibilities of experimental studies in sociology, and discuss methodological issues related to experiments, including the transferability of results to natural conditions, the scalability of results and the ethics of experiments.
29. Vanhenemisen ja vanhuuden tutkimus
Koordinaattori: Jyrki Jyrkämä, Sosiaaligerontologian professori (emeritus), Gerontologian tutkimuskeskus TaY ja JY, jyrki.jyrkama@jyu.fi
Sanat ylimäärä ja liika liittyvät mielikuvissa ja käsityksissä varsin usein vanhuuteen, väestön ikääntyminen ja erityisesti vanhojen vanhojen lukumäärän nopea kasvuhan ovat tunnettuja tosiasioita. Miten tilannetta ja sen synnyttämiä ilmiöitä, paineita ja haasteita pitäisi tulkita? Millaisia kehityskulkuja ja muutoksia on tapahtumassa? Miten niitä on tutkittu ja tutkitaan? Millaisia välineitä erityisesti sosiologia antaa vanhuuteen ja vanhenemiseen liittyvien ilmiöiden ymmärtämiselle ja selvittämiselle, oli kyse sitten yksilö- tai yhteiskuntatasosta?
Työryhmä on avoin moninaisille vanhuuteen ja vanhenemiseen liittyville esityksille. Tervetulleita ovat niin teoreettiset pohdinnat, empiiriset tutkimukset kuin myös enemmän tai vähemmän valmiit tutkimussuunnitelmatkin. Työryhmässä kohteena oleva ilmiökenttä ymmärretään laveasti. Mukaan mahtuu myös perusteltuja keskustelupuheenvuoroja tämän hetken ajankohtaisista kysymyksistä. Tavoitteena on ennen kaikkea vilkas ja eteenpäin vievä keskustelu ja vuorovaikutus vanhuutta ja vanhenemista tutkivien, pohtivien ja kiinnostuneiden kesken.
30. Työelämän ylimäärä ja alijäämä
Koordinaattorit: Timo Anttila, Jyväskylän yliopisto, timo.e.e.anttila@jyu.fi Jouko Nätti, Tampereen yliopisto, jouko.natti@uta.fi
Työelämän muutosta on kuvattu eriarvoisuuden kasvuna: toisilta puuttuu työtä ja toimeentuloa, toisilla on liikaa, ainakin työtä. Työn puutteesta kärsivät työttömien ohella alityöllistetyt ja piilotyöttömät. Osa työllisistä joutuu puolestaan elämään kasvavien vaatimusten ja aikapaineiden kanssa. Näiden välissä on työllisiä, joiden työtä leimaavat epävarmuus ja ennustamattomuus. Tämän kaltaisista tavoista jäsentää ja arvioida työelämän muutoksia on erilaisia näkemyksiä, toiset korostavat muutosten nopeutta, toiset hitautta. Myös näkemykset työn ylimäärän ja alijäämän hallinnan poliittisista keinoista vaihtelevat. Työryhmässä on mahdollista esitellä erilaisia ja eri vaiheessa olevia tutkimuksia, jotka sisällöllisesti kytkeytyvät työelämään tuloon, työssä oloon, työn puutteeseen, työstä poistumiseen tai työn ja ei-työn suhteisiin. Esitysten näkökulmat ja tarkastelutasot voivat olla erilaisia, samoin tutkimusmenetelmät. Erityisen toivottavia ovat työelämätutkimusta kriittisesti arvioivat esitykset sekä uudet teoreettiset ja käsitteelliset avaukset.
Koordinaattorit: Markus Laine, Tampereen yliopisto (markus.laine@uta.fi), Mikko Kyrönviita, Tampereen yliopisto (mikko.kyronviita@uta.fi), Antti Wallin, Tampereen yliopisto (antti.wallin@uta.fi)
Kaupungistuminen aiheuttaa monenlaista ylimäärää. Yli 60 % maailman energiankulutuksesta syntyy kaupungeissa ja 70 % kaikesta jätteestä sekä kasvihuonepäästöistä tuotetaan kaupungeissa (YK). Kaupunkeihin kohdistuvan muuttoliikkeen seurauksena osa kaupungeista kasvaa kiihtyvällä tahdilla toisten rappeutuessa. Laajamittaiset talouden ja tuotannon muutokset ovat vaikuttaneet maaseudun autioitumiseen, mutta jättäneet myös kaupungeissa tehdasalueita, toimistorakennuksia ja kaupunginosia tyhjilleen. Taloudellinen ylimäärä kohdistuu kaupunkeihin ja muokkaa niiden fyysistä ja sosiaalista muotoa. Kiinteistöbisnes, turismi, loma- ja kakkosasuntojen rohmuaminen sekä Airbnb-vuokraustoiminta nostavat asumisen hintaa ja luovat asuntopulaa suurkaupungeissa. Muutosten seurauksena tyhjilleen jäänyt ylimääräinen tila on kuitenkin myös mahdollistanut uudenlaisia ja luovia haltuunottoja sekä sosiaalisia käytäntöjä kulttuuri- ja DIY-toiminnasta uusiin asumisen sekä jakamisen ja tuotannon muotoihin. Työpaikkojen kadotessa ihmisten osaaminen ja kyvykkyys jää kuitenkin usein käyttämättä.
Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tarkastellaan ylimäärän ja niukkuuden dynamiikkaa kaupungistumisprosessiin, kaupunkipolitiikkaan, kaupunkitilaan, asukkaisiin tai sosiaaliseen toimintaan liittyen. Onko muu Suomi kasvukeskuksia lukuun ottamatta jäämässä ylimääräiseksi? Näyttäytyvätkö jotkut ihmiset ja ryhmät ylimääräisinä kaupunkitilassa? Minkälaista sosiaalista toimintaa ylimääräiseksi jäänyt rakennus voi synnyttää? Entä jäte? Minkälaisia taloudellisia mahdollisuuksia kaupungin ylimäärä voi synnyttää?
32. Suomalaisen työelämän pimeä puoli
Koordinaattorit: Liisa Lähteenmäki, Turun yliopisto, oikeustieteellinen tdk. limala@utu.fi, 050-4641352, Natalia Ollus, YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI), natalia.ollus@om.fi
”Ylimääräinen” työvoima voi edesauttaa haavoittuvien ja helposti hyväksikäytettävien työntekijäryhmien muodostumista. Pidämme ehkä itsestään selvänä, että Suomessa työsuhteissa noudatetaan lakeja ja työehtosopimuksia, että Suomessa vääryyttä kokenut saa oikeutta, tai että Suomessa ei esiinny työntekijöiden hyväksikäyttöä. Viimeaikaiset tutkimukset kertovat kuitenkin karusti, että ihmishengen hinta työturvallisuusrikoksessa on halpa, työntekijöitä alistetaan jopa pakkotyön olosuhteisiin, kiusaaminen on työyhteisöissä yleistä, eikä työperäinen ihmiskauppa ei ole vain muiden maiden ongelma, vaan sen tunnistamiseen liittyvät ongelmat tekevät siitä Suomessa näkymätöntä. Haavoittuvuus ja hyväksikäyttö koskevat etenkin ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä, mutta ei tarkoita, etteikö myös suomalaisilla olisi kokemuksia työelämän pimeistä puolista.
Kutsumme työryhmään sekä empiirisiä että teoreettisia esityksiä, joissa tarkastellaan suomalaisen työelämän pimeitä puolia. Voit olla tutkimusprojektin alkuvaiheessa tai esitellä jo valmistuneen tutkimuksen tuloksia. Esitykset voivat käsitellä työelämän varjopuolia hyvin laajasti ymmärrettynä, ja niissä voidaan pohtia esimerkiksi käsitteellistämistä, teorioita, kokemuksia, lainsäädännön ongelmia, toimijoita, vastarintaa tai ratkaisuehdotuksia. Katto on aiheen synkkyydestä huolimatta korkealla ja seinät leveällä. Työryhmä on suomen- ja englanninkielinen.
This working group looks at the shadows and wrongs in Finnish working life, including exploitation, bullying, exclusion and discrimination. The working group welcomes papers that address contemporary problems that workers, including migrant workers, experience in Finland. Papers can be theoretic, they can present empirical research, contemplate answers and solutions, or criticize the current debate and develop new ones. The languages of the working group are Finnish and English.
33. Äärimmäinen ja liiallinen juhlinta
Koordinaattorit: Ismo Kantola, sosiologian dosentti, Turun yliopisto, ikantola@utu.fi, p. 0405729211, Satu Soukka, YTM, Turun yliopisto, sosiologia-oppiaine, satu.soukka@gmail.com
Juhlinnan yksittäiset yliannostukset tai jatkuva juhlinta bileväsymykseen saakka. Juhlalle on aina syynsä. Aina on syytä juhlia. Nämä väittämät asettavat kaksi vastakkaista, muttei välttämättä toisiaan täydentämätöntä ’selitystä’ juhlinnalle: funktionalistisen ja toimijaverkostoteoreettisen.
Juhlinta on perinnejuttu mutta myös innovaatioiden paikka. Yhteisön rituaalit vai alati muuttuvan kielen maailman kutsuvat referentit? Ja miten kombinoida näitä?
Työryhmään ovat tervetulleita paitsi bileiden järjestämistä tutkivat sosiologiset esitykset, myös muunlaiset juhlimista reflektoivat sosiologiset ja sosiologispoikkitaiteelliset esitykset.
Extreme and excess celebration
Single excess dose of celebration. Celebration has its motive. There’s always a reason to celebrate. Celebration always has its reasons. These two statements maybe opponent but not necessarily not complementing each other as an ’explain’ of celebration. Functional and actor-network-theoretical.
Celebration is a tradition thing but also one of innovation.. Community’s rituals or the ever changing referents of language? How to combine these?
The working group welcomes not only presentations of studies on arranging parties but also any presentation reflecting on celebration.
34. Social and institutional trust: sources, outcomes and trends
Coordinators: Elina Kestilä-Kekkonen, Tampereen yliopisto, email. elina.kestila-kekkonen@uta.fi, Antti Kouvo, Itä-Suomen yliopisto, email. antti.kouvo@uef.fi
Social trust can be understood as trust in previously unknown fellow citizens. Institutional trust, on the other hand, focuses on actors and institutions such as politicians, officials and organizations. The debate around the question why some people participate in politics and others do not, has increased over the decades. At the same time there has been a concern about the erosion of social trust in western democracies and its’ possible consequences to the political system. On the contrary, it is argued that interpersonal trust requires societal and political institutions providing a fair and efficient environment where trusting or civicness will be rewarded and not exploited. We warmly welcome theoretical studies on the concept of social, political and institutional trust, as well as empirical papers applying different methodological techniques. Approaches concentrating on the various expressions and trends of (declining or balanced) trust either at the micro- or the macro-level are also encouraged. The language of the workshop is English.
35. New institutionalisms in sociology
Coordinator: Jukka Syväterä, University of Tampere (jukka.syvatera@uta.fi), on behalf of Tampere Research Group on Cultural and Political Sociology (TCuPS).
In sociological institutionalism human action is conceived to be guided by institutions – symbols, scripts, moral templates and organizational arrangements that not only frame the meaning of acts and objects but also confer actors’ identities. Other varieties of new institutionalism (e.g., historical, rational choice or discursive institutionalism) may have different definitions of institution, but the common starting point for them is the idea that the social world and actors’ decision-making cannot be understood without taking into account the institutional environment, which sets conditions for the possible moves of actors and influences the ways actors expect others to behave. There are, however, significant differences between these varieties when it comes to explaining institutional change or defining the relationship between institutions and behavior.
The workshop calls for presentations that utilize, develop or criticize new institutional approaches in studying social, political and cultural phenomena. Presentations drawing from any subfield of institutionalism are welcome. Presentations can be based on empirical research, or they can address methodological or theoretical issues related to new institutional approaches in sociology.
