Petri Ylikoski on tieteen- ja teknologiantutkimuksen professori ja yhteiskuntatieteiden filosofian huippuyksikön varajohtaja Helsingin yliopistossa. Parhaillaan hän on Linköpingin yliopistossa sijaitsevan Institute for Analytical Sociologyn vieraileva professori. Petrin tutkimuksellisen kiinnostuksen piiriin kuuluu niin sosiologinen teoria kuin tieteenfilosofian peruskysymyksetkin. Hänen on julkaissut muiden muassa Annual Review of Sociology, Philosophical Studies, Erkenntnis, ja Synthese lehdissä. Petrin julkaistuihin kirjoihin lukeutuvat Tiede tutkimuskohteena. Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen (2004, yhdessä Mika Kiikerin kanssa) ja Evoluutio ja ihmisluonto (2009, yhdessä Tomi Kokkosen kanssa). Parhaillaan hän valmistelee kirjakäsikirjoitusta, jonka työnimi on Micro, Macro, and Mechanisms.
Sosiaaliset mekanismit ja sosiologisen mielikuvituksen uudet haasteet
Sosiologia on tiede, joka ei ole sidottu tiettyihin aineistoihin, menetelmiin, tai teoreettisiin lähtökohtiin. Sosiologian historia onkin sosiologisen mielikuvituksen historiaa, jossa sosiologit ovat luovasti omaksuneet tai kehittäneet uusia aineistoja, menetelmiä ja teorioita palvelemaan sosiologisia tarkoitusperiä. Sosiologinen mielikuvitus kohtaa myös nykyään suuria haasteita:
- Sosiologia on sisäisesti hajaantunut suureksi joukoksi tutkimusaloja, joilla toimivilla sosiologeilla on usein enemmän yhteyksiä muiden tieteenalojen samaa ilmiötä tarkasteleviin tutkijoihin kuin muihin sosiologeihin. Ongelmaa ei voi ratkaista palaamalla mahtipontisiin yleisiin sosiologisiin teorioihin, vaan tarvitaan uusi tapa rakentaa yhteyksiä eri sosiologian osa-alueiden välille.
- Uudet perinteisistä luonnontieteistä ponnistavat tieteenalat, kuten evoluutiopsykologia, sosiaalinen neurotiede, geenitutkimus, sosiofysiikka, jne. ovat yhä vahvemmin nousemassa esille sekä sosiologian haastajina, että lupaavina yhteistyötahoina. Näihin molempiin haasteisiin vastaaminen edellyttää selkeää metateoreettista jäsennystä, jonka avulla voidaan artikuloida sekä sosiologinen kritiikki että mielekkäät tavat ottaa uudet ideat sosiologiseen käyttöön.
- Sosiologien yhteiskunnallisen asiantuntijuuden oikeuttaminen ja sosiologisten näkökulmien ymmärrettävä ja uskottava välittäminen on – osittain kasvavasta kilpailusta johtuen – muodostumassa jatkuvasti vaativammaksi tehtäväksi.
Luonteva ehdokas tällaiseksi yleiseksi sosiologisen mielikuvituksen kehikoksi on ajatus mekanismi-perusteisesta selittämisestä. Tässä lähestymistavassa sosiologinen teoria muodostuu kasvavasta kokoelmasta keskitason teorioita sosiaalisista mekanismeista. Sosiaalisten mekanismien työkalulaatikon laajentaminen ja täsmentäminen muodostaa luontevasti eri sosiologian osa-alueita yhdistävän haasteen. Muissa tieteissä hyväksytty ajatus mekanismi-perusteisesta selittämisestä tarjoaa sosiologiaa ja muista tieteitä yhdistävän kehikon, jonka avulla on mahdollista sekä jäsentää kuinka sosiologian ja muiden tieteenalojen näkökulmat voidaan yhdistää mielekkäästi että uskottavasti artikuloida niiden sosiologinen kritiikki. Haasteet eivät kuitenkaan ratkea vain lisäämällä mekanismi-sanan esiintymistä sosiologisessa puheessa. Pyrinkin esityksessä artikuloimaan mitä mekanismi-perusteinen sosiologinen mielikuvitus vaatii.
