Marja Ylönen työskentelee erikoistutkijana Teknologian tutkimuskeskuksessa (VTT) alueenaan turvallisuuskriittiset organisaatiot. Ylönen on väitellyt tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta ja työskennellyt 18 vuotta sosiologian yksikössä ennen VTT:lle siirtymistään. Hänen tutkimusintresseinään ovat ympäristösosiologia, tiede ja teknologia sekä riskit ja turvallisuus. Ylönen on toiminut vierailevana tutkijana Lancasterin yliopistossa (6 kk vuonna 2012) ja Stavangerin yliopistossa, riskien hallinnan ja yhteiskunnallisen turvallisuuden tutkimuksen keskuksessa (3 kk vuonna 2014). Ylönen on seuraavien tieteellisten seurojen johtokunnissa: International Sociological Association (ISA) RC 24 Environment and Society johtokunnan jäsen (2014-2018) sekä Society for Risk Analysis (SRA) Nordic Chapter johtokunnan jäsen (2015 – ).
Mustat joutsenet, resilienssi ja sosiologinen mielikuvitus
Riskistä ja sittemmin turvallisuudesta sekä resilienssistä on tullut avaintermejä yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkasteltaessa. Alunperin luonnontieteistä lähtöisin olevat termi – resilienssi – on levinnyt insinööritieteisiin ja vakiinnuttanut paikkansa monilla muillakin tieteen- ja tutkimuksen aloilla, myös sosiologisessa tutkimuksessa.
Mustat joutsenet toimivat metaforana ennestään tuntemattomille, ennalta arvaamattomille tapahtumille, jotka ovat riskilaskelmien ulottumattomissa ja luovat potentiaalisia uhkia ihmisille, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Mustat joutsenet liittyvät myös monimutkaisuuden ja sen myötä epävarmuuksien lisääntymiseen, mikä puolestaan haastaa perinteiset tavat hallita yhteiskunnan kehitykseen vaikuttavia monitasoisia, toisiinsa kietoutuneita sosiaalisia ja teknologisia ilmiöitä. Resilienssin käsite omaksuttiin riskitutkimuksen kentällä, kun tunnustettiin epävarmuuksien, ennalta odottamattomien tapahtumien ja yllätysten olemassaolo.
Resilienssi voidaan ymmärtää strategiana, jonka avulla systeemi tai yhteisö orientoituu epävarmuuksiin. Resilienssin synonyyminä on käytetty termiä sopeutumiskyky. Kun resilienssi on luonnontieteistä lähtöisin, sitä pidetään usein myös poliittisesti neutraalina terminä. Sopeutumisen painotus vie herkästi huomion rakenteiden ja olemassa olevan sosiaalisen järjestyksen kyseenalaistamiselta. Resilienssin tarkasteluissa ei myöskään ole eroteltu ei-toivottua tapahtumaa ennalta odottamattomasta, mikä sokeuttaa tarkastelua. Laajalle levinneisyydestään huolimatta resilienssin käsitettä on pidetty vähän teoretisoituna.
Sosiologista ymmärrystä ja mielikuvitusta tarvitaan avaamaan insinööritieteiden ajattelu- ja toimintamalleja sekä valtavirraksi muodostuneita käsitteitä, kuten resilienssi tai sosiotekninen systeemi. Sosiologista osaamista tarvitaan oikomaan mekanistisia, liian suoraviivaisesti luonnontieteistä ja kemiallisista prosesseista ihmisten, organisaatioiden ja yhteiskunnan toimintaan siirrettyjä oletuksia, joita herkästi myös resilienssin tutkimuksessa viljellään. Sosiologinen mielikuvitus tarvitsee sytykkeekseen sosiologian lisäksi myös muita tieteenaloja ja dialogia niiden kanssa. Se edellyttää tutkijalta uskaltautumista siirtyä sosiologian omilta mukavuusalueilta vieraille alueille sekä halua reflektoida myös sosiologian omia perinteitä. Pragmaattisesti orientoituvat talous- ja insinööritieteet tuottavat konkreettisia toimenpidesuosituksia ja näyttävät olevan niitä oljenkorsia, joihin valtionhallinto ja teollisuus herkästi turvautuvat. Sosiologia ei yleensä taivu tarjoamaan pragmaattisia toimenpidesuosituksia, joita päätöksentekijät ja johtajat kaipaavat. Mikä on sosiologisen mielikuvituksen tehtävä nykypäivänä ja ketä se palvelee? Mitä sosiologisella mielikuvituksella voisi olla tarjottavanaan globaaleille ja paikallisille epävarmuuksien ja riskien hallintatavoille esimerkiksi resilienssin tarkastelun avulla?
