Working groups 2021

Sosiologipäivät 2021: Working groups

All papers presented in the working groups can be found in the Book of Abstracts

Sosiologipäivät 2021: Työryhmät / Working groups / Arbetsgrupper

  1. Asiantuntemus ja tieto yhteiskunnassa
  2. Biokapitalismin ja prekarisaation puristuksissa? Nuoret muuttuvilla työmarkkinoilla / Facing biocapitalism and precarity? Young people in the changing labour markets
  3. Cognitive sociology
  4. Contradictory Hopes for Transformative Change in the Global South
  5. Culture, health and wellbeing
  6. Duunaritutkimus – suorittava työ ja sen tekijät tutkimuskohteena
  7. Epistemic disobedience and hopeful academia: Imagined, practiced and negotiated
  8. Future sociologies beyond the nation-state
  9. Globaalin sosiologian työryhmä
  10. Hopes and Frustrations of Digital Participation
  11. Ihminen ja muut eläimet – Monilajiset yhteisöt sosiologian tutkimuskohteena
  12. Is there hope in old age?
  13. Juhlimiskulttuurit ja seurallisuus pandemian aikana / Festandet och sällskaplighet under pandemin / Celebration and sociality in the age of Pandemia
  14. Kanssatutkimusta – mutta miksi ja miten? Empiirisiä, teoreettisia, tutkimuseettisiä ja tieteenfilosofisia tarkasteluja kanssatutkimuksen mahdollisuuksista ja haasteista
  15. Kasvatuksen ja koulutuksen kulttuurit / Cultures of Education and Schooling
  16. Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka
  17. Kohti dataohjautuvaa yhteiskuntaa: odotuksia, jännitteitä ja ehtoja / Towards a data-driven society: expectations, tensions and prerequisites
  18. Kulutuksen ja kulttuurin sosiologia
  19. Läheissuhteiden tutkimus toivoa luomassa?
  20. Mielenterveys/sairaus ja toivo
  21. Miten tiedettä kuvitellaan?
  22. Muuttuvat työt, tilat ja materiat
  23. Oikeussosiologia / Sociology of Law / Rättssociologi
  24. Poliittinen mielikuvitus, arkipäivän utopiat ja toivon politiikka
  25. Political sociology workgroup: Politics of hope and despair
  26. Riskidiskurssien asema yhteiskunta- ja terveystieteissä
  27. Science, technology and society
  28. Sociology of Migration / Muuttoliikkeiden sosiologia
  29. Subjektiivinen hyvinvointi
  30. Sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiologiaa / Sociology of gender and sexuality
  31. Suomalaisen synnytyskulttuurin murros
  32. Tieteellinen tutkimustieto median ja politiikan kentällä
  33. Toivo ja odotukset vuorovaikutuksessa
  34. Toivon trendit ja signaalit sekä yksilön kokemus
  35. Toivo, terveys, sairaus ja hoitaminen
  36. Tulevaisuuden toivot ja toivottomat
  37. Turvallisuuden ja maanpuolustuksen sosiologia
  38. Uskontososiologia
  39. Vanhemmuus ja toivo / Parenting and hope
  40. What is the place of “hope” in activist research?
  41. Yhteiskuntateoria
  42. Yrittäjyys ja yrittäjämäisyys nyky-yhteiskunnassa

 

1.      Asiantuntemus ja tieto yhteiskunnassa

Koordinaattorit:

Mika Simonen, mika.simonen[at]helsinki.fi

Ilkka Arminen, ilkka.arminen[at]helsinki.fi

Asiantuntijoiden asemaa on viime vuosina kyseenalaistettu monin tavoin. Vaikka tietoon perustuvan luottamuksen rapautumisesta ja asiantuntemuksen kuolemasta on puhuttu, näyttää koronavirusta koskevan luotettavan tiedon kysyntä nostaneen toiveita luotettavasta asiantuntijatiedosta. Siinä missä äidit kieltäytyivät rokottamasta lapsiaan vastoin asiantuntijoiden näkemyksiä, terveyskeskuksista löydettiin valelääkäreitä ja poliitikot naureskelivat dosenteille, koronan kurittamat kansalaiset janoavat nyt poliittisilta päättäjiltä asiantuntijoiden tietoon perustuvaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Tähän työryhmään kutsutaan asiantuntemusta ja tietoa käsitteleviä esitelmiä, jotka voivat olla teoreettisia, käsitteellisiä tai empiirisiä tarkasteluja. Alustukset voivat olla sosiologisia nykyhetken katsauksia, määrällisiä, laadullisia tai monimenetelmään perustuvia tutkimuksia tai suunnitelmia tulevasta. Onko asiantuntemus edelleen kriisissä? Mitä tiedämme asiantuntemuksesta, millä erotamme asiantuntemuksen pseudotieteestä, vai onko mielipiteiden ja tiedon erottaminen edes mahdollista? Kysymme, millaisia muotoja asiantuntemus ja tieto saavat ihmisten erilaisissa kohtaamisissa ja käytännöissä. Millä tavoin asiantuntemusta oikeutetaan tai haastetaan ja millä tavoin se muotoutuu seuraamukselliseksi? Entä onko olemassa kokemusasiantuntijuutta omana asiantuntijuuden lajinaan?

Työryhmän kielet: suomi ja englanti

2.      Biokapitalismin ja prekarisaation puristuksissa? Nuoret muuttuvilla työmarkkinoilla / Facing biocapitalism and precarity? Young people in the changing labour markets

Koordinaattori:

Lotta Haikkola, Akatemiatutkija /Academy Research Fellow, Nuorisotutkimusverkosto / The Finnish Youth Research Network, lotta.haikkola[at]nuorisotutkimus.fi

Työelämän muutosta on kuvattu siirtymänä fordistisesta kapitalismista biokapitalismiin ja työmarkkina-asemien pysyvyydestä prekaariin ja epävarmaan työelämään. Biokapitalismi viittaa työn organisoitumiseen, jossa työ ja vapaa aika sekoittuvat ja henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten olemus ja vuorovaikutustaidot ovat sekä hyvän työntekijän ominaisuuksia että arvontuotannon väline. Prekaarisuus viittaa epävarmojen työmarkkina-asemien mahdolliseen lisääntymiseen, mutta myös eksistentiaaliseen epävarmuuteen epävarmemmaksi käyvässä yhteiskunnassa. Tulevaisuudessa työ on siis monimuotoista ja vaatii monenlaista osaamista. Tähän työryhmään kutsutaan esityksiä, jotka tarkastelevat nuoria työntekijöitä biokapitalismin ja prekarisaation puristuksissa. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, jotka käsittelevät työoloja, työmarkkina-asemia ja nuorten kokemuksia työelämästä tai esimerkiksi työtä, työn hallintaa ja työsubjektien tuottamista. Esityksissä voi pohtia kuka on nuori prekaari ja miten prekaaria työtä määritellään, kasautuuko epävarmuus tietyille aloille ja miten työn muutokset ovat yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Lisäksi tervetulleita ovat työelämän liepeille liittyvät esitykset, jotka voivat käsitellä esimerkiksi työttömyyttä, loppuunpalamista, työstä jättäytymistä, epätyypillistä työtä, harmaata taloutta tai nuorten muuttuvia käsityksiä työn olemuksesta ja merkityksestä.

Changes in how work and labour are organised are described as a shift from Fordism to post-Fordism or from industrial capitalism to biocapitalism and/or precarious and insecure labour markets. Biocapitalism refers to capitalist production, where the boundary between work and free time is dissolved, and personal qualities, such as looks and interactional skills are both qualities of good workers and basis of value production. Precarity refers to insecure labour market positions or to a broader, existential insecurity. Future This workshop invites papers, which focus on young people in the emerging biocapitali or insecure labour market. We welcome presentations which analyse working conditions, labour market positions and young people’s experiences of working life, or question of how work and workers are governed and worker-subjectivities produced. The presentations can discuss questions of who belongs to precariat and how precarious work is defined, and how work sectors are affected by precarity. Moreover, we welcome presentations which deal analyse the margins of working life, e,g. unemployment, burn-out, informal economy or young people’s shifting perceptions of work.

You are welcome to submit in Finnish or English, the language depends on the submitted papers and will be decided later on.

3.      Cognitive sociology

Koordinaattorit:

Tuukka Kaidesoja (tuukka.kaidesoja[at]helsinki.fi), University of Helsinki

Mikko Hyyryläinen (mikko.e.hyyrylainen@helsinki.fi), University of Helsinki

Nearly all sociologists make assumptions about human thinking and information processing (i.e. human cognition) in their research practices whether or not they explicate these assumptions. Many basic cognitive processes ─ such as perceiving, decision making, classifying, remembering and concept formation ─ involve social and cultural aspects that have been increasingly researched in the cognitive sciences during recent decades. Against this background, it is not surprising that there has been a growing interest in human cognition within different research fields in sociology and other social sciences.

For instance, sociologists have researched the cognitive aspects of political conflicts, social movements, face-to-face interaction, collective memory, climate change denial, markets, social media, moral judgements, ethnicity, identity, ideology and religion. Some of these sociologists identify themselves as “cognitive social scientists”, aiming to deepen our understanding of the cognitive microfoundations of social phenomena by employing the concepts and methods of the cognitive sciences. Other sociologists regard themselves as “sociologists of culture and cognition” and aim to complement cognitive scientific research by means of applying sociological concepts and interpretive methods to the social and cultural aspects of cognitive processes.

This session focuses on theoretical and empirical research on the cognitive aspects of social life. Although most empirical work in cognitive sociology has focused on the cognitive dimensions of culture, this session is open to presentations that address the cognitive aspects of all kinds of social phenomena. The assumption is that sociologists’ contributions are needed in interdisciplinary research on human cognition. Since the nature and direction of cognitive sociology is still under debate, the session also welcomes presentations that address conceptual, methodological, ontological and institutional issues pertaining to cognitive sociology. The aim is to bring together sociologists who are interested in the relations between the social, cultural and cognitive.

4.      Contradictory Hopes for Transformative Change in the Global South

Koordinaattorit:

Henni Alava, University of Jyväskylä, henni.l.alava@jyu.fi

Eija Ranta, University of Helsinki, eija.ranta@helsinki.fi

At the dawn of the 2020s, many parts of the Global South are witnessing contradictory processes of popular mobilizations for democratic and just futures, and the subsequent rise of populist authoritarianism and shrinking civil society spaces. While the search for alternatives beyond unsustainable patterns of production, consumption and extraction are gaining strength amidst social movements and critical scholars, a modernist ethos of development continues to sway governments, corporations and citizens in unprecedented ways. The time of climate emergency is thus characterised by conflicting desires, demands and expectations that are further exacerbated by global asymmetries in opportunities of access to the hope for advancement.

These complex contexts of social change in the Global South inspire and create multitudes of often contradictory societal hopes. This panel asks what the place of hope is in the midst of these complex processes; how it comes about; what political, religious or cultural resources it draws on; how it is rekindled in times of disillusionment and despair; and how people move forward even when it fails? By identifying different modes of hope, their synergies and contradictions, and also how powerful actors enable or hinder their emergence, we seek to contribute to understanding the place of hope and its failures in people’s attempts to rethink and to pursue alternative future horizons.

We invite scholars to join us in reflecting on the relevance, the risks, and the alternatives of hope as it is expressed in activism, engaged citizenship, radical political movements, or religious mobilisation for a just and sustainable future. Empirically grounded contributions that draw from relevant theorising on hope in diverse fields of scholarship are particularly welcome.

5.      Culture, health and wellbeing

Coordinators:

Veera Koskinen, University of Helsinki, veera.koskinen@helsinki.fi

Young Shin, University of Helsinki, young.shin@helsinki.fi

The concepts of health, illness and wellbeing are culturally shaped and thus susceptible to change. The surrounding culture greatly affects our perceptions of health, beliefs about appropriate healing techniques, approaches to health promotion, and our means of seeking help and the treatments we prefer. In today’s digitalized consumer society, the quest for personal wellbeing has also increasingly become a matter of making the right choices as a consumer citizen.  Furthermore, the health and wellbeing markets have become increasingly global, which not only affects the health-seeking strategies of individual consumers, but also the organization of national healthcare in complex ways.

The objective of this working group is to gather theoretical and methodological contributions for studying the various linkages between culture, health and wellbeing. We are interested in how culture affects health related behavior, and how health- and wellbeing-related phenomena could be studied from the cultural point of view. How might culture place different groups of people in an unequal position in relation to health, care and the health care system, and how are culture, power and inequality intertwined with health? What kind of negotiations and struggles are taking place between different health-related attitudes and practices? We ask whether the expanding health markets offer hope and freedom of choice only for those with adequate social, economic and cultural resources. The working group welcomes both theoretical and empirical presentations on the relationship between culture, health and wellbeing.

6.      Duunaritutkimus – suorittava työ ja sen tekijät tutkimuskohteena

Koordinaattorit:

Tiina Saari, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, tiina.saari@tuni.fi

Pasi Pyöriä, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto, pasi.pyoria@tuni.fi

Työryhmässä keskitymme suorittavaan työhön ja sen tekijöihin eli duunareihin. Millaista on suorittava työ nykyään ja millaista on olla duunari nykypäivän Suomessa?

Työelämän rakennemuutoksen myötä tietotyö ja sen tutkimus ovat yleistyneet. Tietotyö on myös näkyvästi mediassa esillä. Samaan aikaan suorittava työ, etenkin teollisuudessa, on vähentynyt ja työntekijäryhmään kuuluvien palkansaajien osuus pudonnut jyrkästi. Vielä 1980-luvun alkupuolella heitä oli melkein puolet palkansaajista mutta vuonna 2018 enää noin kolmannes. Kuitenkin edelleen iso joukko työntekijöitä tekee suorittavaa työtä esimerkiksi teollisuudessa, palveluissa ja rakennusalalla. Miltä työelämä ja sen muutokset näyttävät duunareiden näkökulmastaan? Miltä näyttää duunareiden arki, toimeentulo ja hyvinvointi nykypäivän Suomessa? Entä millainen on suorittavan työn tekijöiden yhteiskunnallinen asema?

Suorittavaa työtä muokkaavat rakenteiden muutokset ja työn uudenlaiset ehdot. Alustatyöntekijät ovat uuden ajan duunareita, jotka taistelevat työehdoistaan, toisaalla myös perinteiset alat irrottautuvat yleissitovista työehtosopimuksista. Juuri nyt suorittavassa työssä ajankohtaisia ovat myös koronan vaikutukset, jotka ovat aiheuttaneet etenkin palvelualalla paljon irtisanomisia ja lomautuksia.

Duunaritutkimus elää siis kiinnostavia aikoja. Tervetuloa työryhmään keskustelemaan duunaritutkimuksen eri näkökulmista! Monitieteiseen työryhmään ovat tervetulleita kaikenlaiset tutkimukset: empiiriset, teoreettiset ja metodologiset paperit, niin valmiit kuin vielä vaiheessa tai suunnitteilla olevat tutkimukset, gradut mukaan lukien. Esitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.

7.      Epistemic disobedience and hopeful academia: Imagined, practiced and negotiated

Coordinators:

Otso Harju, otso.harju@helsinki.fi

Elina Oinas, elina.oinas@helsinki.fi

Salla Aldrin Salskov, Ali Ali, Ella Alin, Katriina Huttunen, Liu Xin

How are academia and academic life imagined, performed and negotiated in Finland and elsewhere? What kinds of academic practices are considered hopeful, how, in relation to what, and for whom? What kinds of challenges are faced (for example, how are emergent issues during the Covid-19 pandemic navigated)? Instead of opposing hopefulness to hopelessness, and attributing the latter to the oft-bemoaned figure of “neoliberal academia”, we invite considerations of lived academia as a political, institutional, social, ethical and often mundane space of knowledge production. We ask how it is shaped by and shaping multiple and sometimes contradictory desires, visions, aspirations and practices of scientific cosmologies. In rendering the question of hope and the space of academia in contingent and situated terms, we inquire how what counts as hopeful practices of academia are measured, valued and perhaps unevenly distributed both within Finland and globally. We also wish to explore the different practices that are already taking shape within and beyond the strict delineation of academic spaces and ask how these practices might challenge, negotiate, reproduce, or be indifferent to predominant academic practices. We are especially interested in the specific contextual formations, for example the epistemic and the geopolitical, of these practices. In this panel, we invite contributions to think through (but not limited to) e.g. the following aspects:

  • Affective investment in and relation to academic work
  • What is critique? What kind of critical work is envisioned and done within academia?
  • How is the imaginary of “hopeful academia” produced in and informing pedagogical practices?
  • How is the academic space shaped by various affective and embodied practices that may or may not be identified as “academic”?
  • How does the changing socio-political landscape locally and globally inform how “hopeful academia” is imagined and produced?
  • How do academic idioms of e.g. epistemic disobedience or resistance inform and limit our political imaginaries of what kind of engagement, activism or change is possible, desirable, or ‘radical’?

8.      Future sociologies beyond the nation-state

Coordinators:

Academy Research Fellow Mari Toivanen, University of Helsinki, mari.toivanen@helsinki.fi

Doctoral Researcher Helin Kontulainen, University of Helsinki, helin.kontulainen@helsinki.fi

Sociological research has tackled at length the (un)waning position of the nation-state in modernity, and particularly in relation to globalisation (Giddens 1973; Smith 1983; Beck 2000). Most popular criticism has been directed at methodological nationalism, that is taking the nation-state as the organizing principle in modernity. This means the problematic equation between the nation-state and society, i.e. the assumption that nation/state/society is the natural social and political form of the modern world (Wimmer & Glick-Schiller 2002).

This workshop focuses on the emergence of new layers of sociality that are parallel to and move beyond the national-global binary. It draws from the observation that the nation-state has become so normalised and ingrained in contemporary consciousness that it has become considered a natural and banal state of being (Billig 1995): it is an integral part of ways that we make sense, although often unconsciously, of social conditions, formations and phenomena, i.e. the social worlds we inhabit. Indeed, it has been suggested that we would need to bracket what we think we know about the nation-state to better understand changes and challenges it encounters, all the while resisting the temptation to make it the key explanatory variable of modernity (Chernilo (2011).

The workshop invites contributions from both theoretical and empirical cases that showcase the emergence of social realities beyond the nation-global binary. It particularly welcomes empirically-grounded or theoretically-inspired analyses of parallel actions, spaces and stories to identify conceptual blind-spots in contemporary social theory concerning the nation-state. It also warmly welcomes papers that critically question research tools, designs, methodologies, vocabularies and conceptualisations that draw from the juxtaposition between the nation-state and globalisation.

9.      Globaalin sosiologian työryhmä

Koordinaattorit:

Pertti Alasuutari, akatemiaprofessori, Tampereen yliopisto, pertti.alasuutari@tuni.fi p. +358504211053

Ari Nieminen, VTT, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu, ari.nieminen@diak.fi +358404845625

Sosiologiassa on usein lähdetty (kansallis)valtiosta tutkimuksen yksikkönä. Globaali poliittinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen integraatio on kuitenkin lisääntyvässä määrin muuttanut maailman yhdeksi sosiaaliseksi järjestelmäksi tai yhteiskunnaksi. Työryhmässä tarkastellaan tätä kehitystä eri näkökulmista ja analyysin eri tasoilla. Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi empiirisiä tai teoreettisia esityksiä esimerkiksi seuraavista teemoista:

  • globalisaation ilmiöt, vaikutukset ja toimijat sosiaalisen elämän organisointumisen eri tasoilla (yksilöt, ryhmät, paikallisuudet, alueelliset kokonaisuudet, (kansallis)valtiot),
  • taloudellinen integraatio ja sen sääntely (poliittisen talouden näkökulma),
  • globaalin politiikan kysymykset, kuten ilmastonmuutos, poliittinen väkivalta mukaan lukien terrorismi, siirtolaisuus ja pakolaisuus,
  • nationalismin, monikulttuurisuuden sekä universaalin kulttuurin näkökulmat,
  • globaalien mallien leviäminen.

10. Hopes and Frustrations of Digital Participation

Coordinators:

Titiana Ertiö, Postdoctoral researcher, University of Helsinki, titiana.ertio@helsinki.fi

Robin Lybeck, Doctoral Candidate, Åbo Akademi University rlybeck@abo.fi

Ilkka Koiranen, Doctoral Candidate, University of Turku, ilalko@utu.fi

The beginnings of the Internet-era was characterized by hope –  Internet and information and communication technologies (ICTs) were seen as The Great Equalizer to societal problems. Early forums and discussion boards held the promise of creating public spheres where anyone could participate in shaping public opinion without temporal or geographical barriers. Interactions online were poised to strengthen various participatory processes, ideally as a way of bringing societal discussions and decision making closer to participants. The sustained efforts in striving for these democratic ideals in the digital space can be conceived both in terms of hopes and frustration.

The hope/frustration dichotomy of digitalization is present in debates on overcoming inequalities as much as in those on deepening inequalities through technological means. Social scientists are well equipped to both detect the deficiencies and ideate future solutions for a just digital transformation. Hope, thus stands here for the ability to visualize improvements for problems we face today. Frustration, as a flip-side of hope, can be comprehended as the ability to use critical analysis as a resource for societal change.

We invite proposals that elaborate on the concepts of hope and frustration in digital participatory processes and practices. Themes can include, but are not limited to, social media participation, public/political participation, new social movements and online community studies, digital equality and equity, (new types) of digital divide, etc.

We encourage submissions in Finnish, Swedish, and English. Slides can be accommodated in any of the three languages, yet the presentation should be in either in Finnish or English.

11. Ihminen ja muut eläimet – Monilajiset yhteisöt sosiologian tutkimuskohteena

Koordinaattori:

Salla Tuomivaara (Turun yliopisto) sallatuomiva@gmail.com

Sosiologinen eläintutkimus on sosiologian kasvava tutkimusalue, jossa tarkastellaan ihmisten ja eläinten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Tutkimusalueella on yhä voimakkaammin kritisoitu ja haastettu sosiologian ihmiskeskeistä perinnettä, jossa muunlajisten eläinten rooli ja toimijuus yhteiskuntien rakentajina on sivuutettu. Sosiologian peruskäsitteet (kuten yhteiskunta, yhteisö, toimijuus jne.) ovat olleet perinteisesti ihmiskeskeisiä ja ne on rajattu pelkästään ihmisiin, ulossulkien muut eläimet. Sosiologisessa eläintutkimuksessa näitä käsitteitä on laajennettu ja sovellettu koskemaan myös muiden lajien jäseniä. Yhteiskunnat, yhteisöt, yhteiskunnan instituutiot ja organisaatiot eivät aina koostu vain ihmisistä, vaan ovat monilajisia. Eläimet nähdään tutkimusalueella sosiaalisina toimijoina, jotka osallistuvat jaettujen merkitysten ja sosiaalisen elämän rakentamiseen. Eläinten lähestyminen toimijoina on haastanut myös sosiologian ihmiskeskeisiä menetelmiä. Sosiologisen eläintutkimuksen keskeinen kiinnostuksen kohde on eriarvoisuus, joka jäsentää ihmisten suhdetta muihin eläimiin. Tutkimusalueella on siksi tarkasteltu, kuinka lajien välistä eriarvoisuutta tukevia rakenteita, käytäntöjä ja ajatusjärjestelmiä tuotetaan ja ylläpidetään yhteiskunnissa ja yhteisöissä. Myös intersektionaalinen näkökulma on tutkimusalueella keskeinen: miten lajiin liittyvät eriarvoisuudet risteävät muiden eriarvoisuuksien kanssa. Tarkasteltaessa monilajisia yhteisöjä on tärkeää tutkia myös näihin liittyviä valta-asetelmia, vallan rakenteellisuutta, lajien välisiä hierarkioita ja eriarvoisuuksia. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa tarkastellaan ihmisten ja muiden eläinlajien välisiä suhteita yhteiskuntatieteiden näkökulmasta, monilajisia yhteisöjä sekä monilajiseen sosiologiaan liittyviä menetelmällisiä ja käsitteellisiä haasteita.

Työryhmän kielet: suomi ja englanti

12. Is there hope in old age?

Coordinators:

Outi Jolanki, Tampereen yliopisto & Jyväskylän yliopisto, outi.jolanki@tuni.fi,

Katariina Tuominen, Tampereen yliopisto, katariina.tuominen@tuni.fi,

Päivi Ahosola, Tampereen yliopisto, paivi.i.ahosola@tuni.fi

The public image of old age and older people is mainly that of an homogenous group of people whose lives are riddled with illnesses and losses. Ageing of the population is seen as a problem giving rise to cost and care crisis threatening welfare of the society. This image is linked to all older people and nobody in particular and is predominantly one of despair and hopelessness. In this group we challenge this image. We ask is there hope in old age? Is there joy, happiness, future orientation or hope for a change for the better in the midst of various changes, transitions and losses ordinarily linked to later life?  Our starting point in this group is to look older people as agents who seek meaning of life, change their lives and act together with other people in pursuit of good life in old age. The studies address diverse groups of older residing in different places and in different cultural contexts. The papers in this group draw from theories of geographical gerontology (Cutchin 2018), sociology (Edmonson 2015; Fine 2005; Goffman, 1974) and critique of integration in the context of migration (Wieviorka 2014).

13. Juhlimiskulttuurit ja seurallisuus pandemian aikana / Festandet och sällskaplighet under pandemin / Celebration and sociality in the age of Pandemia

Coordinator

Ismo Kantola, University of Turku, ikantola@utu.fi

Covid-19 -rajoitusten takia uhattuina ovat ravintolaelämä, bilettäminen, illanvietot ja kaikenlainen yhdessäolo. Työryhmään toivotaan sosiologisia esityksiä juhlinnan ja yhdessäolon yhteiskunnallisen statuksen muutoksesta ja/tai pysyvyydestä pandemian aikana. Työryhmässä pohditaan, mitä pandemia rajoituksineen opettaa juhlivan sosiaalisuuden ja yhdessäolon paikasta yhteiskuntamme vallitsevissa kulttuurisissa käytänteissä. Esitelmissä voidaan käsitellä myös juhlintaa koskevaa julkista keskustelua, sekä teknologian roolia juhlinnan uusien muotojen toteutuksessa (esim. biletysalustat internetissä). Työryhmään ovat tervetulleita myös juhlimista ja juhlimiskulttuureja muulla tavoin lähestyvät esitykset. Työryhmän kielet ovat suomi, ruotsi ja englanti.

Covid-19 begränsningarna riskerar restauranglivet, festandet, samkväm och all slags tillsammansvaron. Till arbetsgruppen önskas välkomna sociologiska föredrag om förändringar och stabilitet inom festandet och tillsammansvaron under pandemin. I arbetsgruppen skall det diskuteras vad pandemin med dess begränsningar undervisar om festandets stället i våra samhällets rådande praxis. I föredrag kan man gärna också behandla debatt om festandet eller teknologis roll på förverkligandet av festandets nya former (t.ex. virtual partyn i nätet). Till arbetsgruppen välkomnas även presentationer som närmar sig festandet på något annat sätt. Presentationer varken på 10venska, finska eller på engelska skall godkännas.

Due to Covid-19 lockdowns and restrictions, celebration as well as almost any kind of celebrative togetherness have become jeopardised. Partying, clubbing or having any kind of festivities are time and again facing austere regulation and restrictions. Sociological presentations on the changes and stabilities of celebration practices in our societies under the pandemic scourge are warmly welcome. However, presentations on the results or findings of more traditional research projects on celebration are cordially welcome as well. The working languages will be Finnish, Swedish, and English.

14. Kanssatutkimusta – mutta miksi ja miten? Empiirisiä, teoreettisia, tutkimuseettisiä ja tieteenfilosofisia tarkasteluja kanssatutkimuksen mahdollisuuksista ja haasteista

Koordinaattorit:

Meri Kulmala, Helsingin yliopisto (meri.kulmala@helsinki.fi)

Satu Venäläinen, Helsingin yliopisto (satu.venalainen@helsinki.fi)

Kansalaistutkimus, kanssatutkimus, vertaistutkimus, tiedon demokratisoituminen ja yhteistuotanto ja maallikoiden osallistaminen tutkimuksen tekemisen eri vaiheisiin ovat yleistymässä erityisesti sosiaalitieteissä. Varsinkin alisteisessa tai marginaalisessa asemassa olevien ryhmien tutkimuksessa on alettu korostaa, kuinka tietoa tulisi aina tuottaa yhdessä niiden kanssa, joita asia koskee, heidän ollessa oman elämänsä ja esimerkiksi heitä koskevan palvelujärjestelmän parhaita kokemusasiantuntijoita. Tavoitteena on yhdistää kokemustieto ja muu empiirinen ja teoreettinen tieto, ja samalla saada (marginaalissa olevan) ääni kuuluviin sekä tuottaa tietoa niin päätöksentekoon kuin palvelujärjestelmiin.

Kanssatutkimuksen periaatteille rakentuvaa tutkimusta ohjaavatkin usein emansipatoriset tiedonintressit, jotka ovat keskeisellä sijalla myös kanssatutkimukselle läheistä sukua olevassa toimintatutkimusperinteessä. Kummankin lähestymistavan taustalla on pyrkimys tuottaa tietoa, jolla on suoraa yhteiskunnallista vaikutusta. Kanssatutkimuksessa tieto nähdään luonteeltaan dynaamisena, dialogisena ja performatiivisena. Se on erottamaton osa sosiaalisia käytäntöjä, jotka tuottavat yhteiskunnallista todellisuutta.

Kanssatutkimuksen yleistyminen kytkeytyy laajempiin laadullisen tutkimuksen metodologisiin keskusteluihin. Kanssatutkimus pyrkii purkamaan perinteistä, usein asymmetristä tutkija-tutkittava valtasuhdetta, mutta erityisesti katse kääntyy siihen, millä tavoin erilaiset tietämisen ja tutkimisen tavat ylläpitävät tai horjuttavat niitä.  Perinteisten menetelmien nähdään jähmettävän tutkijan ja tutkittavien välisiä valtaeroihin perustuvia asemointeja, joita halutaan purkaa yhdenvertaista tiedollista kumppanuutta korostavan kanssatutkimuksen avulla.

Toisaalta on myös kysytty ja kyseenalaistettu, onko kanssatutkimuksen kautta generoituva tutkimustieto lopulta episteemisessä mielessä ’parempaa’ kuin perinteisillä asetelmilla saatu tieto. Kanssatutkimukseen sitoutuneet tutkijat ovat niin ikään joutuneet myöntämään, että tutkittavien tai muiden tahojen osallistaminen tutkimusprosesseihin on käytännössä usein työlästä, ja siihen saattaa liittyä mutkikkaita tutkimuseettisiä kysymyksiä. Kriittisesti voidaankin pohtia, miksi tai milloin kanssatutkimusta itse asiassa tarvitaan, ja edellyttääkö kanssatutkimus tutkijoilta jopa liian pitkälle menevää neuvottelua sellaisten osallisten kanssa, jotka eivät ole perillä tieteen tekemisen käytännöistä ja aiemman tutkimustiedon muodostamasta korpuksesta.

Työryhmässä pureudutaan erilaisten ryhmien kanssa tehtävän kanssatutkimuksen ajankohtaisiin metodologisiin kysymyksiin erilaisista tulokulmista käsin. Esitysten toivotaan käsittelevän niin kanssatutkimuksen mahdollisuuksia ja eettisiä kysymyksiä sekä tiedollista ja yhteiskunnallista merkitystä kuin pohtivan kriittisesti siihen liittyviä ihanteita, dilemmoja ja käytännön haasteita.

15. Kasvatuksen ja koulutuksen kulttuurit / Cultures of Education and Schooling

Katja Hiltunen (Itä-Suomen yliopisto) katja.hiltunen@uef.fi

Sirpa Lappalainen (Itä-Suomen yliopisto) sirpa.lappalainen@uef.fi

Kasvatus ja koulutus on lähtökohtaisesti tavoitteellista tulevaisuuteen orientoituvaa toimintaa, jota motivoi toivo paremmasta. Tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien toivotaan lisäävän sosiaalista liikkuvuutta; kouluvalintapolitiikan toivotaan lisäävän mahdollisuuksia yksilöllisiin valintoihin; yrittäjyyskasvatuksen toivotaan tuottavan yrittäjämäistä mielenlaatua ja siten lopulta taloudellista toimeliaisuutta; ympäristökasvatuksen tavoitteleman ekososiaalisen sivistyksen pohjalle rakennetaan toivoa maailman pelastumisesta. Kasvatus on myös aina poliittista, sillä siitä mikä on toivottavaa ei läheskään aina vallitse yksimielisyyttä. Myös hyvää tarkoittavilla käytännöillä saatetaan tulla ylläpitäneeksi sortavia rakenteita. Kulttuurintutkimuksellisesti virittyneen kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksen ytimessä ovatkin tiedon tuotantoa ja valtasuhteita koskevat kysymykset, joita voidaan lähestyä monitieteisesti esimerkiksi sosiologian, kasvatustieteen, historian, sukupuolentutkimuksen, nuorisotutkimuksen ja sosiaalipsykologian näkökulmia hyödyntäen. Kasvatuksen ja koulutuksen kulttuurit -työryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa tarkastellaan kasvatuksen ja koulutuksen kulttuurisia prosesseja empiirisestä, teoreettisesta tai metodologisesta näkökulmasta.

Education is inherently focused on creating a better future. The goal is to bring about social mobility through equal opportunities in education. School choice, it is hoped, creates individual pathways, and entrepreneurialism is fostered early on, in the hope of long-term benefits for the economy. Similarly, teaching ecological values creates hope for a better, greener world. Education is always a political issue as agreement on the goals is sometimes difficult to reach. Even well-meaning reforms may lead to structures that create or maintain inequality. Knowledge and power are focal points in research into education through a cultural studies lens and can be approached, for example, through sociology, educational sciences, history, gender studies, youth studies and social psychology – an opportunity for a truly multi-disciplinary approach. Cultural studies on education working group welcomes presentations examining the cultural processes involving education from an empirical, theoretical or methodological point of view.

16. Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka

Koordinaattorit:

Mira Kalalahti (TY), mira.kalalahti@utu.fi;

Janne Varjo (HY), janne.varjo@helsinki.fi

Koulutus on potentiaalinen keino vakauttaa yhteiskunnallista kehitystä ja yksilöllisiä elämänkulkuja. Tätä on tavoiteltu universalistisella koulutusjärjestelmällä, joka on yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti saavutettavissa. Onko koulutuksen lupaus vakaudesta ja tasa-arvoisuudesta kuitenkaan enää lunastettavissa? Suomalainen koulutus eriytyy toiminnallisesti ja rakenteellisesti. Se tuottaa yksilöille yhä erilaisempia ja -arvoisempia mahdollisuuksia. Monimuotoistuvat ja lohkoutuvat järjestelmät pitävät sisällään sekä mahdollisuuksia että uhkia, jotka eivät kosketa kaikkia oppilaita, opiskelijoita ja perheitä tasapuolisesti. Tapahtuneet muutokset ilmentävät vallitsevia käsityksiä siitä, miten kaikille kansalaisille tuotetaan tasapuoliset ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet kouluttautua ja saavuttaa koulutustaan sekä kykyjään vastaava yhteiskunnallinen asema. Kysymys ei ole vain yksittäisten kansalaisten tai yhteiskuntaluokkien tasavertaisista mahdollisuuksista, vaan koko yhteiskunnan integraatiosta ja luottamuksen tasosta. Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan teemaryhmä kutsuu koolle yhteiskunnallisen, vertailevan ja historiallisen kasvatustutkimuksen sekä koulutuksen politiikan ja hallinnan tutkijoita.

17. Kohti dataohjautuvaa yhteiskuntaa: odotuksia, jännitteitä ja ehtoja / Towards a data-driven society: expectations, tensions and prerequisites

Koordinaattorit:

Marta Choroszewicz, Tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto. Email: marta.choroszewicz@uef.fi

Marja Alastalo, Yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto. Email: marja.alastalo@uef.fi

Data-analytiikka- ja tekoälysovellusten käyttöönoton eteen tehdään parhaillaan valtavasti työtä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Datan keräämistä ja käyttöä tehostavat uudet teknologiat muokkaavat yhteiskuntaa monin tavoin ja monilla tasoilla alkaen asiointitilanteista, johtamisen ja tiedontuotannon käytäntöihin saakka. Lisäksi datapohjaisiin teknologioihin ja niiden rakentamiseen sitoutuu erittäin paljon julkisia resursseja: rahaa ja ammattilaisten työtä.

Julkisessa keskustelussa dataohjautuvuus esitetään usein myönteisessä valossa, vaikka siirtymä kohti datapohjaista päätöksentekoa ja politiikka haastaa perinteiset valtion ja sen kansalaisten suhteet ja johtaa mahdollisesti erilaisiin jännitteisiin ja eriarvoisuuksiin. Tiedämme vielä vähän siitä, miten esimerkiksi datapohjaisten julkisten palvelujen rakentaminen vaikuttaa demokraattisiin arvoihin ja julkisen sektorin tehtävään tarjota sosiaaliturvaa kansalaisille. Kansainvälinen tutkimus (esim. Costanza-Chock 2020; Eubanks 2018; O’Neil 2016) osoittaa, että teknologiavetoisesti kehitetty ja toteutettu dataohjautuvien teknologioiden käyttö voi uusintaa ja laajentaa vallitsevia vääristymiä ja eriarvoisuutta ihmisten ja ihmisryhmien välillä sekä luoda uudenlaista eriarvoisuutta. Suomessa näistä kysymyksistä on keskusteltu vähän.

Tässä työryhmässä keskitymme uusien dataohjautuvien teknologioiden juurruttamiseen julkiselle sektorille. Toivotamme työryhmään tervetulleiksi teoreettiset ja empiiriset esitykset. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia asioita: 1) data-analytiikan käytön ja toteuttamisen esimerkkejä sekä seurauksia julkisella sektorilla; 2) odotuksia ja haasteita, joita liittyy datan keruuseen, hallintaan ja käyttöön datapohjaisessa päätöksenteossa; 3) järkeilyjä ja käytäntöjä, joilla julkisia palveluita käännetään dataohjautuviksi; 4) eri asiakas- ja ammattiryhmien suhteissa tapahtuvia muutoksia, jotka kytkeytyvät dataohjautuvien teknologioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon, ja 5) valtaa, jota dataohjautuvilla teknologioilla on kohdistaa resursseja.

Esitelmän kieli voi olla suomi tai englanti.

In Finland and beyond, enormous work is currently being done to implement data-analytics and AI-based applications. New data-driven technologies transform societies in many ways and at many levels, from customer service to management and knowledge production practices. The development and use of data analytics have also created high expectations in terms of cost-effectiveness as well as faster and better services. At the same time, a lot of public resources are invested into data-driven technologies such as money and professionals’ work.

In the public debate, data-drivenness is often presented in a positive light, although the shift toward data-driven decision-making and policy challenges the traditional relationship between the state and its citizens, and potentially leads to a variety of tensions and inequalities. Yet, we still know little about how for instance building data-driven public services aligns with the mission of public sector based on democratic values and provision of social security to citizens. International scholarship (e.g. Costanza-Chock 2020; Eubanks 2018; O’Neil 2016) indicates that technologically developed and implemented data-driven technologies can replicate and expand existing biases and inequalities as well as create new inequalities. These issues have been insufficiently discussed in Finland.

In this working group, we focus on building of new data-driven technologies into public services. We welcome theoretical and empirical presentations. Presentations may address, for example, the following issues: 1) particular examples of the use of data-analytics in public sector and its implications; 2) expectations and challenges related to collection, management and utilization of digital data for data-based decision-making; 3) reasoning and practices related to translation of public services into a data-driven mode; 4) changes in the relationships between different customer and professional groups, which are related to the development and implementation of data-driven technologies, and 5) the power of data-driven technologies to allocate resources.

The language of the presentation can be Finnish or English.

18. Kulutuksen ja kulttuurin sosiologia

Koordinaattorit:

Jarmo Kallunki, TAU, jarmo.kallunki@tuni.fi

Taru Lindblom, TAU, taru.lindblom@tuni.fi

Työryhmä kokoaa yhteen laajasti kulutussosiologiseen tutkimuskenttään liittyviä, sekä teoreettisia että empiirisiä esityksiä. Työryhmän raamit ovat leveät: tervetulleita ovat kaikenlaiset esitelmät alkuvaiheessa olevista työpapereista aina valmiimpiin tutkimuksiin. Tarkastelun kohteiksi käyvät sisällöllisesti kulttuurin ja kulutuksen alueet – kuten vaikkapa ruoka, kirjallisuus, musiikki, pukeutuminen, elokuvat, muoti, urheilu, huumeet, internet – niin suomalaisessa kuin kansainvälisemmässä katsannossa. Niin ikään esitelmien teoreettiset lähtökohdat (ei siis vain esimerkiksi Bourdieu, Skeggs, Peterson tai Lahire, vaan miksei myös Simmel, Goffman, Elias, Goldthorpe, Willis, Veblen, jne.) samoin kuin menetelmälliset lähestymistavatkin voivat vaihdella monipuolisesti. Työryhmän työskentelykielenä on suomi tai englanti.

19. Läheissuhteiden tutkimus toivoa luomassa?

Koordinaattorit:

Aino Luotonen, Helsingin yliopisto, aino.luotonen@helsinki.fi

Vaula Tuomaala, Itä-Suomen Yliopisto, vaula.tuomaala@uef.fi

Läheissuhteita koskevassa sosiologisessa keskustelussa viitataan usein brittihistorioitsija John Gillisin erotteluun kuvitellusta perheestä ja eletystä perheestä. Kuviteltu perhe (families we live by) viittaa läheissuhteisiin, joita kuvittelemme, tavoittelemme ja toivomme. Kuvitellussa perheessä korostuvat usein ihanteet, positiiviset ominaisuudet ja jatkuvuus. Eletty perhe (families we live with) viittaa puolestaan arjen suhdemuodostelmaan, siihen perheeseen, jonka kanssa elämme. Elettyyn perheeseen liittyy positiivisten määreiden lisäksi usein myös jännitteitä, konflikteja, katkoksia ja muutoksia.

Joskus eletty perhe osoittautuu hyvin erilaiseksi verrattuna siihen, mitä läheissuhteilta toivomme. Ristiriita kuvitellun ja eletyn perheen välillä voi yksilön kokemuksena olla voimakas ja aiheuttaa kärsimystä ja epätoivoa. Yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset normit voivat myös osaltaan kaventaa tilaa kuvitella läheisiä suhteita tai mahdollisuuksia elää niissä.

Sosiologisen tutkimuksen avulla voidaan tehdä näkyväksi läheissuhteisiin liittyviä yksilöllisiä toiveita ja käytäntöjä – kuviteltuja ja elettyjä läheissuhteita – sekä näiden välistä ristiriitaa. Parhaimmillaan tutkimus voi tehdä näkyväksi normatiivisesta elämänkulusta poikkeavia kokemuksia ja lisätä yksilöiden mahdollisuuksia elää läheissuhteissa toiveidensa mukaisesti. Toisaalta tutkimus voi myös syyllistyä läheissuhteisiin liittyvien normatiivisten ideaalien pönkittämiseen.

Mutta onko (läheissuhteiden) tutkijan pyrittävä toivon luomiseen tiedon lisäämisen kautta? Entä onko läheissuhteiden tutkimus tästä näkökulmasta aina jossain määrin poliittista?

Toivomme työryhmään läheissuhteiden tutkimukseen kiinnittyviä empiirisiä, teoreettisia ja metodologisia esityksiä. Kannustamme pohtimaan erityisesti läheissuhteiden ideaalien ja käytäntöjen välisiä jännitteitä, rakenteiden ja toimijoiden dynamiikkaa niissä sekä tutkijan roolia läheissuhteita koskevan tiedon tuottajana.

20. Mielenterveys/sairaus ja toivo

Tutkijatohtori Elina Ikävalko, Helsingin yliopisto, elina.ikavalko@helsinki.fi

Tutkijatohtori Tuuli Kurki, Helsingin yliopisto, tuuli.kurki@helsinki.fi

Yliopistotutkija Sanna Rikala, Tampereen yliopisto, sanna.rikala@tuni.fi

Puhe mielenterveydestä on julkisessa keskustelussa ongelmakeskeistä ja sitä leimaa huoli. Yhteiskunnan tasolla mielenterveyden ongelmia katsotaan useimmiten työmarkkinoiden ja talouden näkökulmasta: puhutaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrän kasvusta, pitkien sairauslomien tai syrjäytymisen kustannuksista. Yksilön mielenterveydestä kerrotaan henkilökohtaisina kriiseinä ja niistä selviytymisenä. Esimerkiksi masennus kuvataan usein kertomuksena toivon menettämisestä ja sen uudelleen löytämisestä.

Mielenterveystyössä toivoa ja merkityksellistä elämää korostava toipumisorientaatio on kansainvälisesti vahva suuntaus, joka on rantautunut myös Suomeen. Siinä merkityksellinen elämä asetetaan toipumisen tavoitteeksi, ei niinkään esimerkiksi työelämään palaaminen. Suuntausta kohtaan on esitetty myös kritiikkiä ja sen on sanottu sysäävän vastuuta kuntoutumisesta yksilölle ja jättävän kuntoutujan positioon liittyvän taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden huomiotta.

Yksilöpsykologisen, biomedikaalisen ja työmarkkinoiden näkökulman lisäksi tarvitaankin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kiinnittyvää keskustelua, jossa mielenterveys ja sairaus, mielenterveystyö ja  – palvelut nähdään sosiaalisina ja poliittisina kysymyksinä. Esimerkiksi niin kutsuttu hulluustutkimus (mad studies) ja psykopolitiikka kyseenalaistavat mielenterveyden pelkästään lääketieteellisenä kysymyksenä ja peräävät intersektionaalista, erilaiset sosiaaliset erot huomioivaa tarkastelua mielenterveyden tutkimukseen.

Tällöin voidaan kysyä, kenelle toivorikas elämä on ylipäätään mahdollinen ja millaisia seurauksia eriarvoisuudella, syrjinnällä tai rasismilla on mielenterveydelle? Onko toivo hyvän elämän ja mielenterveyden kannalta välttämätöntä, mitä olisi radikaali toivottomuus?

Kutsumme työryhmään sosiaalitieteellisiä ja kulttuurintutkimuksellisia esityksiä, joissa tarkastellaan mielenterveyttä, mielenterveyspolitiikkaa ja -työtä sekä mielenterveysaktivismia erilaisista kriittisistä, toiveikkaista tai näiden yli kurottavista näkökulmista.

21. Miten tiedettä kuvitellaan?

Koordinaattorit:

Kia Andell, Turun yliopisto, kia.andell@utu.fi,

Marja-Liisa Honkasalo, Turun yliopisto, Taideyliopisto, marja-liisa.honkasalo@utu.fi,

Aatu Poutanen, Turun yliopisto, aasapo@utu.fi

Viimeaikaisten globaalien ilmiöiden ja yhteiskunnan muutosten myötä on syntynyt laajamittainen toivo uudenlaisesta tieteestä, samoin kuin kyky kuvitella sitä. Suuret monimutkaiset ilmiöt kuten ilmastomuutoksen aiheuttama lämpeneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen sekä pandemia ovat synnyttäneet tieteestä kuvitelmia, joissa korostuvat monitieteisyys, kokemustiedon merkitys sekä kansalaisten osallistuminen ja mahdollisuudet vaikuttaa tieteellisiin kysymyksenasetteluihin. Tieteen ja muun yhteiskunnan suhteissa on viime vuosikymmenten aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Saatavilla olevan tiedon määrä on kasvanut hurjasti, ja samalla käsitykset tiedosta ja asiantuntijuudesta ovat moninaistuneet. Tiedettä haastavat kriittiset kansalaiset, jotka ovat usein tieteellisesti valveutuneita ja seuraavat aktiivisesti tutkimusta. Omien kokemustensa pohjalta kansalaiset esimerkiksi toivovat lääketieteeltä laajempaa näkemystä terveydestä ja sairaudesta ja vaativat lääketieteessä hyväksyttävän evidenssin laajentamista kokemustiedon suuntaan. Myös useissa tutkijakeskusteluissa on esitetty tarve ja mahdollisuuksia kuvitella tiedettä uusiksi. Esimerkiksi feministinen ja dekolonialistinen tieteenkritiikki ovat problematisoineet tieteen ontologisia ja tietoteoreettisia lähtökohtia ja laittaneet kuvittelemaan niitä uusiksi. Samoin tutkimuksen kytkeytyminen esimerkiksi taiteeseen tai kansalaisaktivismiin muovaa ymmärryksiä tieteellisestä tiedosta ja metodista sekä tieteen yhteiskunnallisesta roolista ja tehtävästä. Toisaalta tutkimuksenteon materiaaliset puitteet ja resurssit, kuten rahoitus ja uusliberalistinen yliopisto ehdollistavat ja ohjaavat tieteellistä mielikuvitusta ja pitävät myös sisällään kuvitelmia siitä, mitä tieteen tulisi olla ja tehdä.

Työryhmässä pohdimme, millaiseksi tiedettä kuvitellaan nyt ja tulevaisuudessa, ja miten ‘kuvittelua’ voidaan määritellä ja ymmärtää? Mitä kuvittelu voi olla yhteiskunnallisena käytäntönä? Miten sitä teoreettisena tai analyyttisena käsitteenä voidaan hyödyntää yhteiskuntatieteessä ja tieteentutkimuksessa? Miten arkikokemukset ja kokemustieto muovaavat ihmisten ymmärryksiä tieteestä ja millaisia kuvitelmia tieteestä ne edistävät? Millaisia kuvitelmia tieteestä ja tieteellisestä tiedosta tuotetaan yhteiskunnan eri alueilla, kuten mediassa, päätöksenteossa, terveydenhuollossa tai potilastyössä? Millaisia kuvitelmia esimerkiksi monitieteisyyden ja kansalaisten osallistumisen ihanteisiin sisältyy ja millaista kuvittelua niiden yhteydessä käytännössä mahdollistuu? Entä millaista kuvittelua syntyy tieteen, taiteen ja kansalaisyhteiskunnan rajapinnoilla? Millaisiksi erilaisten tietomuotojen ja asiantuntijuuksien suhteet tieteessä kuvitellaan nyt ja tulevaisuudessa? Millaista tiede on kansalaisten sekä eri alojen tutkijoiden mielestä, ja millaista sen pitäisi olla? Työryhmään ovat tervetulleita esitykset kaikilta tieteenaloilta ja taiteellisen tutkimuksen alueilta. Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi myös monitieteiset sekä tieteen, taiteen, ja kansalaisyhteiskunnan rajoja rikkovat esitykset.

22. Muuttuvat työt, tilat ja materiat

Koordinaattorit:

Kirsti Lempiäinen, Lapin Yliopisto, kirsti.lempiainen@ulapland.fi

Virve Peteri, Tampereen yliopisto, virve.peteri@tuni.fi

Puhe niin sanotusta uudesta työstä kääntää katseen paitsi työn sisältöjen muuttumiseen, myös sen tekemisen ehtoihin, käytäntöihin, standardeihin ja tekijöihin. Töitä voidaan tehdä tilanteissa, joissa työn jatkuvuudesta ei ole varmuutta. Silti työntekijöiltä saatetaan vaatia entistä enemmän osoituksia ”kyvykkyydestään”, jopa ”huipukkuudestaan”, kuten monet kriittiset tutkijat esittävät. Työelämä myös ujuttautuu työntekijän vapaa-aikaan ja näkyy kaikessa sosiaalisessa olemisessa ja ruumiissa. Työelämän muutokset ilmenevät affektiivisissa ilmapiireissä, joissa työntekijät – ja työnantajat – pyrkivät pärjäämään satsaamalla itseensä ja hyvinvointiinsa, keräämällä erilaista koulutuksellista pääomaa ja rakentamalla työllistyvyyttään. Odotukset työntekijöiden suhteen vaikuttavat loputtomilta. Sen sijaan harvemmin törmää pyrkimyksiin työpaikan materiaalisten käytäntöjen, tilojen ja organisaatioruumiin muuttamiseen, ellei muutos sitten koske digitalisaatiota, avotilaratkaisuja, säästöjä kustannuksissa tai yksittäisiä hyvinvointiin tähtääviä tapahtumia.

Tarkastelemme muuttuvaa työtä, tekijöitä ja materiaa monitieteisesti. Millaisia materiaalisia käytäntöjä tai uusia standardeja muuttuvassa työssä on syntynyt? Millaista työruumiillisuutta eri aloilla odotetaan? Millaisia oletuksia sukupuolesta ja muista eroista näissä odotuksissa tehdään? Katsomme, että COVID-19 -pandemian merkitystä muuttuvassa työssä on tutkittava, joten vodaan kysyä, mitkä ovat pandemian vaikutukset ja merkitykset eri paikoissa ja asemissa. Affektiivisen kapitalismin yhteiskunnassa on syytä myös tarkastella sitä, millaisia affekteja ja tunteita muuttuva työ synnyttää. Entä mitä työltä, tiloilta ja materialta toivomme?

Työryhmään ovat tervetulleita teoreettiset, empiiriset ja poliittiset analyysit työryhmän teemoista. Työryhmä on avoin niin akateemisille kuin muille asiantuntijoille.

23. Oikeussosiologia / Sociology of Law / Rättssociologi

Koordinaattorit:

Tutkimusjohtaja, dosentti Kati Rantala, kati.rantala@helsinki.fi

tutkijatohtori Yaira Obstbaum, yaira.obstbaum@helsinki.fi

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Oikeus ja sen monet ulottuvuudet liittyvät keskeisesti nyky-yhteiskunnan toimintaan ja ihmisten elämään; yhteiskunnalliset rakenteet ovat pitkälti oikeudellisia rakenteita. Työryhmässä käsitellään oikeuden ja (muun) yhteiskunnan suhteita monipuolisesti. Esitykset voivat ilmentää eri tieteenaloja, aineistoja, menetelmiä ja viitekehyksiä, tai ne voivat olla pelkästään teoreettisia. Keskeisiä kiinnostuksen kohteita ovat oikeuden rakentuminen sosiaalisissa käytännöissä ja oikeuden vaikutukset ”reaalimaailmaan”. Esitys voi liittyä esimerkiksi oikeudellisten normien muotoutumiseen. Olet ehkä tutkinut lainvalmisteluprosessien myötä lakeihin siirtyneitä valtarakenteita tai poliittisen ohjausvallan murenemista lainvalmistelukiistojen seurauksena. Kiinnostuksesi voi myös liittyä oikeuden diskursseihin tai oikeusnormien soveltamiseen viranomaistoiminnassa tai tuomioistuimissa; mitkä tekijät vaikuttavat siihen, kuka laeista hyötyy ja keneltä otetaan; entä mikä merkitys on harkinnalla tai lainsoveltajien organisaatiokulttuureilla? Tutkimuksesi saattaa myös liittyä konfliktinratkaisuun, juridiseen professioon tai oikeuksiin pääsyyn eri kansalaisryhmissä tai ei-kansalaisten keskuudessa. Myös monet rikoskontrolliin liittyvät teemat sopivat hyvin ryhmään. Tärkeitä aiheita ovat lisäksi arjen oikeudelliset ongelmat koskien vaikka kuluttamista, velkoja, naapuruusriitoja tai eroperheiden asioita. Erityisen ajankohtaisia teemoja ovat oikeuden digitalisoituminen sekä algoritmien hyödyntäminen julkisessa päätöksenteossa ja oikeuspoliittisissa käytännöissä.

The working group on the sociology of law deals with the relations between society and law (including justice and rights) in many ways. The presentations may represent different disciplines, data and methods, or they may be purely theoretical. A central prerequisite is an interest in the construction of law and justice in social practices or in the effects of law in the “real world”. Your presentation may relate, for example, to the formation or implementation of legal norms, conflict resolution, the legal profession, everyday legal problems, rights and access to justice, the digitization of law or criminal control.

Arbetsgruppen för rättssociologi välkomnar inlägg som behandlar rättens och samhällets många kopplingar; inläggen kan representera ett flertal olika discipliner och teoretiska vinklingar, de kan presentera empiriskt material,  använda sig av olika typers metodik, eller vara helt teoretiska. En central frågeställning är hur lagen och rätten konstrueras i sociala sammanhang och hur reglerna faktiskt fungerar i samhället. Din presentation kan behandla allt från lagberedning, konfliktresolution, juristprofessionen, hur olika grupper i samhället omfattas och når rätten och sina rättigheter, sk. acces to justice frågor, samt olika vardagsjuridiska spörsmål. Viktiga frågor är också digitaliseringen av rätten samt  straffrättsliga frågor ur ett rättssociologiskt perspektiv.

24. Poliittinen mielikuvitus, arkipäivän utopiat ja toivon politiikka

Koordinaattorit:

Suvi Salmenniemi, suvi.salmenniemi@utu.fi

Harley Bergroth, harley.bergroth@utu.fi

Hanna Ylöstalo, hanna.ylostalo@utu.fi

Pilvi Porkola, pilvi.porkola@utu.fi

Turun yliopisto

Julkisessa keskustelussa on kannettu huolta poliittisen mielikuvituksen ehtymisestä ja kyvyttömyydestä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Kysymys vaihtoehdoista on kuitenkin elintärkeä juuri nyt, kun muun muassa ilmastokriisi, kasvava sosiaalinen eriarvoisuus, pandemiat, työn murros ja demokratian kriisi pakottavat meitä etsimään edellytyksiä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle yhteiselämälle. Yhtäältä nykyhetken kriisit näyttäytyvät kasvavana huolena, ahdistuksena, dystopioina ja mielipiteiden kärjistymisenä, mutta toisaalta ne tarjoavat myös sytykkeitä vaihtoehtoisten maailmojen kuvittelulle ja utopioiden elämiselle ja tekemiselle tässä ja nyt.

Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka käsittelevät toisenlaisten maailmojen kuvittelua ja tekemistä erilaisissa yhteisöissä ja yhteyksissä. Esitykset voivat olla niin empiirisiä, teoreettisia kuin metodologisiakin puheenvuoroja. Ne voivat tarttua, mutta niiden ei tarvitse rajoittua, esimerkiksi seuraaviin teemoihin: Millaisia arkipäivän utooppisia käytäntöjä, yhteisöjä ja tiloja on löydettävissä? Millaisin menetelmin niitä voi tutkia? Miten poliittisia vaihtoehtoja etsitään ja artikuloidaan? Miten erilaiset tilat, teknologiat ja ruumiillisuus muovaavat kuvittelun käytäntöjä? Mitä utopia voisi tarkoittaa pedagogiikassa, tiedontuotannossa ja tutkimuksen käytännöissä? Miten toivoa voi sosiologisesti tematisoida, teoretisoida ja tutkia?

25. Political sociology workgroup: Politics of hope and despair

Coordinators:

Eeva Luhtakallio, eeva.luhtakallio@helsinki.fi

Veikko Eranti, veikko.eranti@helsinki.fi

The political sociology workgroup addresses the entanglements of politics and hope – and its opposite – in multiple arenas of the political. All phenomena of political sociology are at stake, including the variety of practices of democracy such as social movements and protest events, citizenship struggles, participation and its discontents, public debate and social media politics, electoral politics through a sociological lens, civil society–state relations, and the fields of e.g. urban and visual sociology from a political angle. Also conceptual and theoretical papers are welcome. While the question of hope can be seen as inherent to politics, we do not restrict the discussion to the conference theme.

The workgroup will be organized in English.

26. Riskidiskurssien asema yhteiskunta- ja terveystieteissä

Koordinaattorit:

Erikoistutkija Johanna Järvinen-Tassopoulos, THL, johanna.jarvinen-tassopoulos@thl.fi

Tutkijatohtori Virve Marionneau, HY, virve.marionneau@helsinki.fi

Keväästä 2020 alkaen maailmanlaajuisesti levinnyt koronapandemia on palauttanut yhteiskunnalliseen keskusteluun riskin käsitteen. Koronavirustartunta on terveysriski, jolla on ollut kauaskantoisia seurauksia niin sosiaalisesta, taloudellisesti kuin poliittisestikin. Opiskelun siirtyminen kouluista ja korkeakouluista kotiin, YT-neuvottelut ja lomautukset työpaikoilla, infektioriskin torjuminen julkisissa tiloissa kasvomaskeilla ja parannetulla hygienialla ovat esimerkkejä siitä, kuinka koronapandemian kaltaiseen riskiin on vastattu ja kuinka sitä on pyritty hallitsemaan.

Riskin luonne on vaihteleva: se ei ole vielä olemassa, vaan se mahdollisesti toteutuu lähitulevaisuudessa. Silti riskin uhka voi olla todellinen, vaikkei uhka koskaan toteutuisikaan. Toteutuvat riskit eivät ole enää riskejä, vaan niistä tulee haittoja, ongelmia ja katastrofeja. (Lupton, 2013; Beck, 2008; van Loon, 2002.) Yleisimmin kollektiiviset riskit koetaan hälyttäviksi, mutta yksilölliset riskinotot saatetaan jättää huomiotta (Peretti-Watel, 2003). Tämä näkyy myös riskien hallinnan tasolla. Kollektiivisia riskejä pyritään hallitsemaan yhteiskunnallisella tasolla, kun taas yksilötason riskejä hallitaan lähinnä ohjaamalla käytöstä. Yksilöllistymisen myötä yhä useampi riski nähdäänkin yksilön omana vastuuna.

Koronapandemia on helppo ymmärtää kollektiiviseksi terveysriskiksi, mutta miten yhteiskunta- ja terveystieteelliset riskiteoriat määrittelevät esimerkiksi tapaturmat, vaaralliset harrastukset, päihteiden viihdekäytön ja internetissä toimimisen? Kuinka käy toivon, jos erilaiset riskidiskurssit valtaavat asiantuntijoiden, viranomaiset ja poliitikkojen puheenvuorot ja kannanotot?

Toivomme työryhmään esityksiä, joissa pohditaan riskiteorioiden potentiaalia ja erilaisten riskidiskurssien vetovoimaa nyky-yhteiskunnassa, keskustellaan riskikäyttäytymisestä elämäntapojen ja -tyylien sekä terveystieteiden näkökulmasta ja käsitellään riskien hallintaa sekä kollektiivisella että yksilötasolla. Työryhmään ovat tervetulleita niin tutkijat kuin opiskelijat.

27. Science, technology and society

Koordinaattorit:

Marianne Mäkelin, University of Helsinki, marianne.makelin@helsinki.fi

Vera Raivola, University of Eastern Finland, vera.raivola@veripalvelu.fi

Jose A. Cañada, jose.a.canada@helsinki.fi

Science and Technology Studies (STS) is an interdisciplinary field of study that examines the interaction between society, science, and technology. STS pays attention to how different fields, such as law, politics, and everyday life, become intertwined with science and technology. This is relevant when thinking about heatedly debated topics as diverse as climate change, the role of experts, medicine, genetics, gender, robotics or organic food. The field calls for a deeper understanding of the development, processes, practices and outcomes of such social phenomena. STS explores the mechanisms behind knowledge claims and ontological assumptions that guide our everyday. Or, as a prominent STS scholar, Steve Woolgar, has said: STS looks at how the world defined by science and technology “could be otherwise”.

STS Helsinki calls for theoretical, methodological and empirical papers on current research in social studies of science. Papers both in Finnish and English are welcome. The aim of this working group is to offer a forum to discuss the practices that contribute to the shaping of technoscientific objects and subjects. How is scientific knowledge established and negotiated, and how historical processes contribute to the development of certain technologies? We especially welcome papers that reflect on the role hope in the field of STS. This working group is defined as a meeting point for both Finnish and international scholars to share and discuss their work with others studying science, technology and society.

28. Sociology of Migration / Muuttoliikkeiden sosiologia

Koordinaattorit:

Olivia Maury, olivia.maury@helsinki.fi,

Paula Merikoski, paula.merikoski@helsinki.fi,

Lena Näre, lena.nare@helsinki.fi

University of Helsinki

Migration transforms societies. Increased transborder migrations create new transnational ties and communities, change existing communities, create solidarities and social struggles. Ongoing attempts to selectively control migration create exclusions from communities, produce new forms of insecure legal statuses, racialisations and nationalisms. At the same time, migrants are not only objects of control, but are involved in struggles around external and internal borders that consequently open up new spaces for solidarity and community. Migrant struggles often target the violent attempts of controlling migration and the administrative practices of migration regulation. Moreover, the production of precarious legal statuses and racializing practices point at the porosity of the ideal universal welfare state. Migratory movements also contribute to the undoing of imaginaries of national homogeneity and normative whiteness while migration as a phenomenon highlights the challenge of methodological nationalism for sociological concepts, theories and methods that traditionally stem from the context of the nation state, and which have often been developed to match the needs of a particular nation state.

We welcome presentations dealing with ongoing empirical research, methodological issues in migration research and theoretical approaches to the sociology of migration. Presentations can be given either in Finnish or English.

29. Subjektiivinen hyvinvointi

Koordinaattorit:

Minna Tuominen, mtuomine@utu.fi

Leena Haanpää, lehaan@utu.fi

Korkea hyvinvointi on yksi ihmiselämän keskeisimmistä tavoitteista. Hyvinvointitutkimus on kokenut eräänlaisen renessanssin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, jolloin kiinnostus on siirtynyt yhä selkeämmin makrotason hyvinvoinnista mikrotason subjektiiviseen hyvinvointiin. Trendin myötä aihe on innoittanut niin psykologeja, sosiologeja kuin taloustieteilijöitäkin ympäri maailman. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet hyvinvoinnin vaihtelevan huomattavasti sekä eri maiden välillä että niiden sisällä. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan hyvinvointi maassamme on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmeninä, mutta täälläkin hyvinvoinnin eri ulottuvuuksien tarkastelu on osoittanut väestöryhmien välillä suuria eroja.

Kattoteemana tässä työryhmässä on subjektiivinen hyvinvointi Suomessa ja muualla maailmassa. Työryhmän toivotaan kokoavan yhteen Suomessa toimivat hyvinvointitutkijat ja heidän viimeisimmät tutkimustuloksensa. Työryhmään odotetaan esityksiä, jotka käsittelevät esim. hyvinvoinnin syitä ja seurauksia, eriarvoisuutta hyvinvoinnissa, hyvinvoinnin kehitystä eri väestöryhmissä tai elämänvaiheissa, kulttuurisia eroja hyvinvoinnin kokemuksissa, hyvinvoinnin mittareita, jne. Työryhmään ovat tervetulleita empiiriset (määrälliset ja laadulliset), teoreettiset ja metodologiset tutkimusesitykset sosiologian, psykologian, sosiaalipolitiikan, taloustieteen tms. aloilta.

Työryhmän kielet: suomi ja englanti

30. Sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiologiaa / Sociology of gender and sexuality

Koordinaattorit:

Leena-Maija Rossi, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Kulttuurien osasto. Email: leena-maija.rossi@helsinki.fi. Tel. +358 50 413 4650

Sofia Kari, Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, sukupuolentutkimus. Email: sofia.kari@ulapland.fi. Tel +358 40 484 4268

Työryhmä on tarkoitettu kaikille sukupuolen ja/tai seksuaalisuuden sosiologiasta kiinnostuneille ja sitä tutkiville. Miten sukupuolen ja seksuaalisuuden muuttuvat määrittelyt näkyvät omassa työssäsi? Tarkasteletko sukupuolen ja seksuaalisuuden yhteisöllisiä, yhteiskunnallisia tai kulttuurisia normeja ja niiden haastamista? Vai tarkasteletko sukupuolta ja/tai seksuaalisuutta intersektionaalisesti suhteessa joihinkin muihin eroihin? Näyttäytyvätkö sukupuoli ja seksuaalisuus tutkimuksesi näkökulmasta toivoa luovan muutoksen alueina?

Luemme mielellämme metodologisia, empiirisiä tai teoreettisia näkökulmia edustavia abstrakteja eri vaiheessa olevista töistä. Näkökulmat voivat liittyä, mutta eivät rajaudu, esimerkiksi toimijuuden ja identiteettien, erilaisuuden ja samanlaisuuden, kuulumisen ja kuulumattomuuden teemoihin. Työstätpä sitten väitöskirjaa, artikkelia, kirjan lukua tai gradua, olet tervetullut mukaan, kunhan sukupuoli ja/tai seksuaalisuus on työsi keskiössä!

Sociology of gender and sexuality

This workshop is for everyone interested in sociological research on gender and/or sexuality. Your approach may be methodological, empirical or theoretical, we welcome all kinds of academic presentations – as long as your focus is on gender and/or sexuality!

Workshop language: Finnish, English if applicable.

31. Suomalaisen synnytyskulttuurin murros

Koordinaattorit:

Kaisa Kuurne, HY, kaisa.m.kuurne@helsinki.fi

Johanna Sarlio-Nieminen, HY, johanna.sarlio-nieminen@helsinki.fi

Työryhmässä käsittelemme suomalaista synnytyskulttuuria laajasti ja moniäänisesti. Synnytystä ei suomalaisessa yhteiskuntatieteessä ole juuri tutkittu ennen työryhmän taustalla olevaa laajaa Koneen Säätiön Kamppailu synnytyksestä -hanketta (2020-23). Tutkimustarpeesta ja yhteiskunnallisesta murroksesta kertovat kuitenkin hankkeen ympärille nopeasti rakentuneet synnyttäjien, synnytystutkijoiden, opinnäytteiden tekijöiden ja synnytysammattilaisten moninaiset verkostot. Viimeaikainen synnytysaktivismi on nostanut aiemmin vaietut teemat yhteiskunnalliseen tietoisuuteen. Liikehdinnän keskiössä ovat olleet vuonna 2019 Suomessa käynnistynyt #Minä myös synnyttäjänä -kampanja sekä synnytyssairaaloiden koronarajoituksia vastustava aktivismi, joissa molemmissa synnyttäjien oikeudet ja tarpeet on uudella tavalla nostettu esiin. Synnytysväkivallan esiin nostaminen ja rajoituspolitiikan vastustus kärjistivät aktivistien ja synnytysammattilaisten välejä tavalla, joka ennakoi laajempaa kulttuurin murrosta. Mistä liikehdinnässä on kysymys? Kenelle synnytys kuuluu: synnyttäjälle, perheelle, ammattilaisille vai sairaalalle? Millainen on hyvä synnytys eri toimijoiden näkökulmista ja miten nämä näkökulmat kohtaavat tai törmäävät? Millaiset rakenteet synnytyksen hoitoa ja ammattilaisen arkea ohjaavat? Miten synnyttäjien itsemääräämisoikeus toteutuu sekä millaisia säröjä, haavoittuvuutta ja toivoa synnytykseen ja ihmisten välisiin kohtaamisiin synnytyksessä ja kulttuurisessa murroksessa liittyy?

Kutsumme työryhmään empiirisiä, teoreettisia ja menetelmällisiä esitelmiä yhteiskuntatieteistä ja niiden lähialoilta. Synnytystutkimuksen ymmärrämme avarasti käsittämään odotusajan, synnytystapahtuman, synnytyksen jälkeisen ajan sekä synnytyksen elämismaailmaan jättämät jäljet ja merkitykset. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi odottajien, synnyttäjien ja lapsen toisen vanhemman kokemuksia, synnytystä perhetapahtumana, ammattilaisten arkea ja näkökulmia, hoitokäytäntöjä, synnytyksen institutionaalisia ehtoja sekä kulttuurista ymmärrystä laajemmin. Osallistujia pyydämme lähettämään pidemmän abstraktin esityksestä viikkoa ennen Sosiologipäiviä, jotta pääsemme keskustelussa suoraan kiinni olennaiseen. Työryhmä toimii pääasiassa suomen kielellä, mutta esityksen voi halutessaan pitää myös englanniksi tai ruotsiksi.

32. Tieteellinen tutkimustieto median ja politiikan kentällä

Koordinaattorit:

Ville Hallikainen (Luke) ville.hallikainen@luke.fi

Suvi Ronkainen (Lapin yliopisto) suvi.ronkainen@ulapland.fi

Työryhmän kielet: suomi ja englanti

Kysymys tiedon tieteellisyydestä, luotettavuudesta ja käytettävyydestä näkyy monella tavalla mediassa, poliittisessa keskustelussa sekä tieteellisen tutkimuksen arvioinnissa ja rahoittamisesta. Tiede tietona, kykynä tuottaa ratkaisuja, osoittaa faktoja sekä kyseenalaistaa kamppailee tieteeseen kohdistetun epäluottamuksen kanssa. Kun perinteinen tieteestä viestiminen toimi tavalla, jossa tieteen roolina oli loksauttaa puuttuvia palasia tiedon kenttään, elämme aikaa, jossa monimutkaiset luonnontieteelliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt arjessa ja politiikassa sekä tutkimuksen niistä tuottama tieto ovat sidoksissa toisiinsa. Korona-virus, COVID-19 on konkreettinen esimerkki tilanteesta. Päättäjillä ja medialla on omat intressinsä ja etunsa, joihin tieteen tuottama uusi tieto vaikuttaa – suuntaan tai toiseen. Tieteellinen tieto ei ole absoluuttista eikä mustavalkoista, vaan asioihin liittyy olettamuksia, epävarmuutta, ristiriitoja ja vaihtelua. Näiden hyväksyminen ja tajuaminen tavalla, jolla tieteellisen tutkimustiedon ydin hahmotetaan ei aina ole medialle tai päättäjille helppoa. Samalla kuitenkin elämme aikaa, jolloin politiikkaa perustellaan tiedolla.

Tervetuloa työryhmään analysoimaan tieteellisestä tietoa ja siitä kertomista nykyajassa. Kutsumme työryhmään tutkijoita käsittelemään tutkimustiedon haastamista ja luotettavuutta, tiedon politisointia sekä tiedosta viestimisen ulottuvuuksia maailmassa, jossa tietoa tuotteistetaan ja jossa tieteellinen tieto on metodologisesti monimuotoista. Temaattisesti toivomme tervetulleeksi tutkijoita ympäristö- ja ilmastonmuutoksen, talouden, maahanmuuton ja sukupuolen aihepiireistä, COVID-19 tilannetta unohtamatta. Työryhmän ytimessä on kysymys siitä, miten tieteellinen tutkimustieto toimii ja selviää median ja politiikan kentällä.

33. Toivo ja odotukset vuorovaikutuksessa

Koordinaattorit:

Melisa Stevanovic, Tampereen yliopisto, melisa.stevanovic@tuni.fi

Taina Valkeapää, Helsingin yliopisto, taina.valkeapaa@helsinki.fi

Elina Weiste, Työterveyslaitos, elina.weiste@ttl.fi

Työryhmässä tarkastellaan toivoa ja odotuksia erilaisissa arkisissa ja institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Toivo ja odotukset voivat ilmetä vuorovaikutuksessa eri tavoin. Ensinnäkin toivo ja odotukset voivat olla vuorovaikutuksen osallistujien välisen keskustelun julkilausuttuna aiheena ja sisältönä. Toiseksi toivoon ja odotuksiin voidaan suuntautua implisiittisesti osana keskustelun laajempaa tarkoitusta, jolloin osallistujien pyrkimyksenä saattaa olla esimerkiksi toivon herättäminen muissa osallistujissa tai pyrkimykset purkaa osallistujien liian suuria odotuksia. Kolmanneksi vuorovaikutus perustuu itsessään monenlaisille odotuksille, joiden täyttäminen tai täyttämättä jättäminen vuorovaikutuksen vuoro vuorolta etenevissä sekvensseissä on oleellinen mekanismi, joka rakentaa niin yhteistoimintaa, sosiaalisia suhteita kuin osallistujien käsitystä ja kokemusta itsestään vuorovaikuttajana.

Työryhmässä kuullaan esityksiä, joissa toivon ja odotusten sosiologia ja vuorovaikutuksen sosiologia kohtaavat. Tarkastelun kohteena voivat olla kasvokkaiset vuorovaikutukselliset kohtaamiset, joissa osallistujat ovat esimerkiksi yhteisen toiminnan suunnittelemisen ja tavoitteiden asettelun äärellä. Tutkimus voi kohdistua niihin sekventiaalisiin, diskursiivisiin ja narratiivisiin käytänteisiin, joiden nojalla osallistujat rakentavat myönteisiä tulevaisuudenkuvia itsestään, toisistaan ja yhteisöistään. Tällaisiin voivat kuulua esimerkiksi toivon ja odotusten metaforat tai laajemmat vuorovaikutuksen rakenteet, joiden puitteissa epätoivon epäsuoriin tai julkilausuttuihin ilmauksiin systemaattisesti vastataan eri konteksteissa. Yhteistä näille näkökulmille on ajatus siitä, etteivät toivo ja odotukset ole ainoastaan yksilön psykologisia ominaisuuksia, vaan asioita, joihin suuntaudutaan, joita rakennetaan ja joista neuvotellaan vuorovaikutuksen jatkuvissa prosesseissa.

Kutsumme työryhmään ensisijaisesti esityksiä, joissa toivon ja odotusten rakentumista tarkastellaan empiirisesti esimerkiksi keskustelunanalyysin, etnografian, jäsenkategoria-analyysin tai muiden diskursiivisten menetelmien avulla. Kuitenkin myös muut vuorovaikutuksen sosiologian alaan lukeutuvat empiiriset ja teoreettiset tarkastelut ovat työryhmään tervetulleita. Työryhmän esitykset voivat perustua valmiisiin, suunnitteilla oleviin tai keskeneräisiin tutkimuksiin. Työryhmän kieli suomi.

34. Toivon trendit ja signaalit sekä yksilön kokemus

Koordinaattorit:

Joonas Timonen, Diakonissalaitos, joonas.timonen@hdl.fi

Saara Simonen, Diakonissalaitos, saara.simonen@hdl.fi

Tämä työryhmä on sote- ja järjestökentän avunpyyntö sosiologeille. Järjestökentällä sekä sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät kohtaavat paljon toivottomuutta, joka voi limittyä esimerkiksi köyhyyden, yksinäisyyden, marginalisaation ja omien oikeuksien toteutumattomuuden kanssa. Toisaalta ihmisten kohtaamiseen perustuvassa arjen työssään alan toimijat havaitsevat jatkuvasti myös toiveikkuutta ja toivoa. Työmme tueksi haluamme ymmärtää paremmin, minkälaisia yhteiskunnallisia toivon aiheita, trendejä ja signaaleja on mahdollista tunnistaa, ja miten toivon aiheet voivat välittyä yksilöiden kokemukseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Toivon merkitystä koskevan ymmärryksen syventämiseksi haluamme ymmärtää, minkälaiset kehityskulut antavat aihetta toiveikkuuteen sosiologisen tutkimuksen, näkökulman ja mielikuvituksen mukaan? Kutsumme työryhmään esityksiä yhteiskunnallisista trendeistä ja hiljaisista signaaleista, jotka antavat aihetta toiveikkuuteen. Toivomme, että näitä esityksissä tarkastellaan sitä, keille erilaiset kehityskulut voivat antaa toiveikkuutta ja keille eivät. Työryhmään voi lähettää esityksiä myös siitä, miten laajat ja yleiset myönteisyydelle aihetta antavat kehityskulut ovat vuorovaikutuksessa yksilötason kokemuksen kautta: millä tavoin toivon trendit välittyvät yksilötason toiveikkuudeksi? Lopuksi, kysymme millä tavoin järjestö- ja sote-kentällä voitaisiin soveltaa sosiologista kriittistä näkökulmaa toivon tunnistamiseksi ja välittämiseksi osana omaa arjen työtä.

35. Toivo, terveys, sairaus ja hoitaminen

Koordinaattori:

FT, TtL, dosentti Jari Kylmä, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteiden yksikkö. E-mail: jari.kylma@tuni.fi, puh 0401901456.

Terveystieteissä toivon historia ulottuu aina vähintäänkin 1920-luvulle saakka. Vahvemmin toivoa on tutkittu 1960-luvulta alkaen terveystieteissä. Terveystieteissä on painottunut toivo, mutta myös toivottomuus. Molempia on tutkittu kohtuullisen paljon. Työryhmässä kuvataan toivoa käsitteenä terveystieteiden näkökulmasta sekä teoreettiseen että empiiriseen tutkimukseen perustuen. Potentiaalisia aihealueita ovat: Miten toivoa on käsitteellistetty terveystieteissä? Toivottomuus toivon kääntöpuolena? Toivon operationaalistaminen – toivon mittaaminen terveystieteissä. Toivon merkitys ihmiselle terveydessä ja sairaudessa. isien toivo. Syöpään sairastuneen miehen toivo. Opioidikorvaushoidossa olevan ihmisen toivo, sitä vahvistavat ja heikentävät tekijät. Oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitäminen. Saattohoidossa olevan potilaan toivo. Toivo ja skitsofrenia. Psykiatrisen potilaan läheisten toivo. Toivo psykoterapiassa.

36. Tulevaisuuden toivot ja toivottomat

Koordinaattorit:

Sanna Aaltonen, Itä-Suomen yliopisto, sanna.aaltonen@uef.fi

Tarja Tolonen, Helsingin yliopisto, tarja.tolonen@helsinki.fi

Nuorisososiologiassa toivon käsite kytketään usein tulevaisuuteen, oli sitten kyse yhteiskunnallisesta keskustelusta, nuorisopolitiikasta tai nuorista. Nuoruutta on aina tarkasteltu kansakunnan tulevaisuuden peilinä, ja tätä kautta nuoriin on ladattu niin toiveita kuin pelkoja sen suhteen, miten nämä hoitavat oman osuutensa sukupolvisopimuksesta. Samaan aikaan kun nuoret toimivat kansakunnan tulevaisuuden ja toivon metaforana, nuorten omia tulevaisuuden toiveita pyritään ruokkimaan, mutta myös kehystämään velvoitteilla, aktivoinnilla ja kannusteilla. Nuorten toivo paremmasta maailmasta ja pyrkimykset toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi kerää yhtäältä ihailua, toisaalta se typistetään esimerkiksi selfiesukupolven touhuiluksi erotuksena vakavasta aikuispolitiikasta.

Tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tarvitaan nuorisososiologiaa kysymään, kuka saa toivoa, mitä ja miten? Millaista toimintaa toivo tuottaa ja miten sille otetaan ja annetaan tilaa? Miksi toivo pannaan joihinkin nuoriin ja toisia pidetään toivottomina tapauksina?

Työryhmään ovat tervetulleita sekä teoreettiset että empiiriset esitykset, joissa lähestytään nuoruutta ja nuorisoon liittyvää keskustelua toivon käsitteellistämisen kautta.

37. Turvallisuuden ja maanpuolustuksen sosiologia

Koordinaattorit:

Heikki Laurikainen, (Suomen pelastusalan keskusjärjestö) heikki.laurikainen@spek.fi

Teemu Tallberg (Maanpuolustuskorkeakoulu) teemu.tallberg@mil.fi

Työryhmän kielet: suomi ja englanti

Turvallisuuden ja maanpuolustuksen yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa analysoidaan yhteiskuntien, ryhmien ja yksilöiden hahmottamia riskejä ja uhkakuvia, niihin varautumista sekä niiden muutoksia. Kansalaisten turvallisuuden tunne ja poliittis-strategiset uhka-arviot ovat vuorovaikutuksellisessa suhteessa, mutta niiden välillä voi olla myös jännitteitä. Turvallisuudessa on monia ulottuvuuksia. Niistä luottamus sekä ihmisiä, yhteisöjä, instituutioita ja yhteiskuntia yhdistävät sidokset ovat sosiologian ja lähitieteiden keskeisiä tutkimuskohteita.

Millainen yhteiskunnallinen työnjako turvallisuuden tuottamisen ja turvallisuusosallistumisen kentällä vallitsee, ja millä lailla se on muutoksessa? Mitä keskustelut asevelvollisuuden uudistamisesta ja kansalaispalveluksesta sekä kolmannen ja neljännen sektorin rooleista turvallisuudessa kertovat suomalaisesta yhteiskunnasta? Millä tavalla turvallisuustyön ja -osallistumisen instituutioissa ja yhteisöissä rakennetaan ja muovataan yksilöitä ja identiteettejä? Entä miten turvallisuudesta ja maanpuolustuksesta puhutaan politiikassa ja laajemmassa julkisessa keskustelussa ja minkälaisina representaatioina niitä tuotetaan? Millaista on julkisten ja yksityisten turvallisuustoimijoiden kriittinen tutkimus? Millaisin teorioin ja metodein turvallisuustoimijoihin ja -instituutioihin kohdistuvaa tutkimusta tehdään?

Näihin ja muihin sekä teoreettisiin että empiirisiin kysymyksiin etsimme vastauksia tässä työryhmässä. Poikki- ja monitieteiseen työryhmäämme sopivat esitelmät suunnitelluista, käynnissä olevista tai valmistuneista tutkimuksista. Työryhmään ovat tervetulleita tutkijat, jatko-opiskelijat ja graduntekijät sosiologiasta ja muista yhteiskuntatieteistä. Edustettuja tutkimusaloja voivat olla esimerkiksi sotatieteet, politiikan tutkimus, rauhan- ja konfliktintutkimus, organisaatiotutkimus ja turvallisuustutkimus. Yksittäiset esitelmät voivat olla myös englanniksi.

38. Uskontososiologia

Koordinaattorit:

Anna Sofia Salonen, Tampereen yliopisto, anna.salonen@tuni.fi

Titus Hjelm, Helsingin yliopisto, titus.hjelm@helsinki.fi

Marcus Moberg, Åbo Akademi, marcus.moberg@abo.fi

Suomalaisessa ja kansainvälisessä uskonnollisessa kentässä on meneillään monia samanaikaisia tutkimuksellisesti kiinnostavia kehityskulkuja. Suomalaisessa yhteiskunnassa evankelisluterilaisella kirkolla on yhä monin tavoin keskeinen rooli, mutta sen asemaa myös haastetaan monelta suunnalta. Islam on noussut niin Suomessa kuin muualla Euroopassa keskeiseksi julkisen keskustelun aiheeksi erityisesti kasvavan maahanmuuton myötä. Uudet mediat ja kulttuuritrendit haastavat, muovaavat ja luovat uusia uskonnollisuuden ilmenemismuotoja, ja uskonto tuottaa ja syventää erilaisia kuulumisen ja ulossulkemisen kokemuksia. Lisäksi monissa yhteiskunnissa uskonnottomien määrä kasvaa, ja mihinkään uskontokuntaan kuulumattomia tai mitään uskontoa tunnustamattomia voidaan pitää uskonnollisella kentällä yhtenä uutena normaalina. Teknologian kehityksen ja ilmastonmuutoksen myötä yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset ihmisestä ja ihmisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välisistä suhteista problematisoituvat, mikä haastaa osaltaan myös uskontososiologista tutkimusta. Uskontososiologian työryhmä kutsuu mukaan tutkijoita, jotka tarkastelevat tutkimuksessaan näitä tai jotakin muita uskontososiologian tutkimusalaan kuuluvia aiheita tai ilmiöitä. Esitelmät voivat olla teoreettisia katsauksia, empiirisiä tapaustutkimuksia tai uusia metodologisia avauksia. We welcome papers in the sociology of religion in Finnish, Swedish and English.

39. Vanhemmuus ja toivo / Parenting and hope

Koordinaattorit:

Paula Paajanen (Tampere University) paula.paajanen@tuni.fi

Reetta Riikonen (Tampere University) reetta.riikonen@tuni.fi

Tuija Seppälä (Tampere University) tuija.seppala@tuni.fi

Työryhmässä tarkastellaan toivoa vanhemmuuden näkökulmasta. Toivo voidaan nähdä tulevaisuuteen suuntaavana uskona siitä, että ihminen voi löytää keinot haluamiensa päämäärien tavoittamiseen. Toivo myös motivoi toimimaan niiden saavuttamiseksi. (Esim. Snyder et al., 2002.) Toivo ei kuitenkaan ole vain yksilön kokemus, vaan se voi olla myös jaettua. Kollektiivisessa toivossa on kyse yhdessä luoduista ja jaetuista tavoitteista ja periaatteista, joiden toivotaan rakentavan parempaa yhteiskuntaa (Braithwaite, 2004). Vanhemmuus kytkeytyy toivoon monella tavalla. Vanhemmaksi tuleminen tuo elämään merkityksellisyyttä ja päämääriä, joiden saavuttamiseksi on mielekästä toimia. Toisaalta omiakin lapsia koskevat tulevaisuuden uhkakuvat voivat kasvattaa toivottomuutta ja pelkoja. Myös lapsiperhearjen kuormittavuus ja sosiaalisen tuen puute voivat luoda kokemuksen toivottomuudesta.

Vanhempien toivo lasten hyvästä tai paremmasta tulevaisuudesta vaikuttaa sekä paikallisen että globaalin muuttoliikkeen taustalla. Paikallisesti lapsiperheet voivat muuttaa hyvien koulujen perässä turvallisiksi koetuille alueille. Globaalin siirtolaisuuden taustalla voi vaikuttaa myös toive turvallisemmasta tai taloudellisesti vakaammasta elämästä omille lapsille. Toiveikas ihminen tavoittelee parempaa tulevaisuutta niin itselleen kuin perheelleen ja näkee toisten ihmisten merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Mutta pysyykö toivo yllä arjen keskellä ja osoittautuuko elämä toiveiden mukaiseksi? Millä ehdoilla vanhemmat löytävät toisensa ja saavat tukea toisiltaan? Miten lastensa ja tulevien sukupolvien paremman elämän toivossa lähteneiden vanhempien toivon käy uudessa kotimaassa? Vastaako elämä odotuksia ja löytävätkö vanhemmat uusia ystäviä? Voiko toivottomuudesta seurata toivoa?

Näihin ja muihin kysymyksiin etsimme vastauksia työryhmässämme. Työryhmään ovat tervetulleita sekä empiiriset että teoreettiset esitykset, joissa tarkastellaan toivoa tai toivottomuutta vanhemmuuden näkökulmasta erityisesti monimuotoistuvassa yhteiskunnassa mutta myös muissa viitekehyksissä. Esitykset voidaan pitää joko suomeksi tai englanniksi.

* * *

In this workshop, we explore hope from the perspective of parenting. Hope can be seen as a future oriented faith that one can find the means to reach the aspired goals. Hope also motivates action to achieve the goals. (E.g. Snyder et al., 2002.) However, hope is not just an individual’s experience as it can also be shared. Collective hope is about goals and principles that are created and shared together in hope to build a better society (Braithwaite, 2004). Parenting is connected to hope in a number of ways. Becoming a parent makes life more meaningful creating new goals that are worth striving for. On the other hand, future threats regarding one’s own children can bring additional hopelessness and fear. In addition, burdensome everyday life and lack of social support can produce an experience of hopelessness.

Parents’ hope for a good or better future for their children plays a role behind the local and global migration. Locally, families with children can move after good schools into areas that are perceived as safe. The desire for a safer or more economically stable life for one’s own children can also influence global migration. Hopeful parents can pursue a better future for themselves as well as for their family and see the importance of other people in achieving goals. But will hope stay upheld amid everyday life and will life prove to be consistent with wishes? Under what conditions do parents find each other and receive support from each other? What happens to the parents’ hope for their children’s, and for future generations’, better life in the new habitation?  Does life live up to expectations and do parents find new friends? Can hopelessness be followed by hope?

We will seek answers to these and other questions in our working group. We welcome both empirical and theoretical presentations looking at hope or hopelessness from a parenting perspective, particularly in a diverse society, but also in other contexts. Presentations can be held either in Finnish or English.

***

Braithwaite, V. (2004). The hope process and social inclusion. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science, 592, 128-151.

Snyder, C. R., Rand, K. L., & Sigmon, D. R. (2002). Hope theory. A member of the positive psychology family. In Snyder et al. (eds.) Handbook of Positive Psychology, (pp. 257-276). Oxford: Oxford University Press.

Työryhmän kielet: suomi ja englanti. / Workshop languages: Finnish and English.

 

40. What is the place of “hope” in activist research?

Coordinators:

Leonardo Custódio, leonardo.custodio@abo.fi

Camilla Marucco, cammar@utu.fi

 

Hope – as the presentation of the Sociology Days 2021 demonstrates – is certainly an urgent theme for research about many aspects of social life. However, in addition to “research on hope”, we must also reflect upon “hope in research”. For decades now, scholars in the crossroads between social sciences and humanities have contested the idea of objectivity in research. This contestation happens especially in/from areas where hope seems to remain an unspoken – and therefore understudied – element of personal motivation in scholarly practice. Scholars in sociology, critical pedagogy, social work, social movement research, climate change research, communication for social change and many other areas, fields and disciplines have developed research plans and applied methods towards analysing and contributing to social relations and changes grounded on values of respect, justice, sustainability and solidarity. It is with these circumstances in mind that we pose the question: What is the place of hope in research? In this panel, we welcome researchers from different disciplines, nationalities, genders, ethnicities and career stages who admittedly conduct “activist research”. That is, research openly designed and executed not only to understand roots of inequality, injustice and human suffering, but also to strategically and collaboratively contribute to struggles against them. (Hale, 2001) Accepted presenters are encouraged to reflect on how hope affects their own research processes. What ethical and methodological challenges are there when hope drives research? How can hope be included in research designs without jeopardizing the scientific rigour required from research in the social sciences and humanities? Coordinated by the Activist Research Network, these and other questions aim at promoting interdisciplinary dialogue and networks for cooperation around activist research in Finland. For more information, access https://mailman.abo.fi/mailman/listinfo/activist-research-network.

41. Yhteiskuntateoria

Koordinaattorit:

Olli Herranen, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, olli.herranen@tuni.fi

Olli Pyyhtinen, apulaisprofessori, Tampereen yliopisto, olli.pyyhtinen@tuni.fi

Yhteiskuntateorian työryhmä toivoo esityksiä koskien kaikenlaisia teoriaperinteitä. Lähestymistapa voi ilmentää toivoa tai epätoivoa jotain teoriaa kohtaan, eli sekä puoltavat että kriittiset käsittelyt ovat tervetulleita, kuten myös erilaiset kehittelyt ja synteesit. Toivomme näkemyksiä muun muassa kysymyksiin: Millaista toivoa yhteiskuntateoria sosiologian sisällä ja ulkopuolella ilmentää ja lupaa, vai herättävätkö teoriat pikemminkin epätoivoa? Millaisia näkymiä ja toiminnan mahdollisuuksia yhteiskuntateoria tarjoaa tulevaisuuteen, tai millaisia näkymättömissä olevia (epä)toivon horisontteja yhteiskuntateorialla on tarjottavana?

42. Yrittäjyys ja yrittäjämäisyys nyky-yhteiskunnassa

Koordinaattorit:

Henri Koskinen. Tohtorikoulutettava, Sosiaalitieteiden laitos, sosiologia, Turun yliopisto. Henri Koskinen, Sosiologia, Sosiaalitieteiden laitos, 20014 Turun yliopisto. 040 833 5716, hemiko@utu.fi

Miikka Pyykkönen. Kulttuuripolitiikan professori, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto. Miikka Pyykkönen, YFI-laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. 040 805 4183. miikka.pyykkonen@jyu.fi

Yrittäjyyttä on nyky-yhteiskunnassa kaikkialla, alkaen työmarkkinoista päättyen organisaatioiden sisälle ja työn tekemisen tavasta ihmisen luonteeseen ja mieleen. Monet tahot katsovat, että yrittäjyys on yhteiskuntien menestyksen vaatimus, ja että yrittäjyydestä on tehtävä yksi hyvän kansalaisuuden keskeinen ominaisuus, ellei jopa edellytys. Mediassa yrittäjyyttä käsitellään pääasiassa positiivisessa valossa, ja erityisesti startup- eli kasvuyrittäjyyteen on suhtauduttu lähes varauksettoman myönteisesti.

Samanaikaisesti yrittäjyys on sisäisesti hyvin heterogeeninen kategoria. Uudet itsensä työllistämisen muodot, kuten alustatalous ja freelancetyö, laajentavat yrittäjyyden määritelmää ja yrittäjämäisen työn todellisuutta ja hämärtävät yrittäjyyden ja palkkatyön välistä rajaa. Jako sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen puolestaan laajentaa yrittäjyyden mille tahansa elämänalueelle luontuvaksi itseymmärrykseksi ja olemisen tavaksi, jolloin kyse on ennemminkin yrittäjämäisyydestä.

Työryhmässä pohdimme yrittäjyyttä ja yrittäjämäisyyttä sosiologisesta näkökulmasta. Miten uudet itsensä työllistämisen muodot jäsentyvät osaksi yrittäjyyttä ja työmarkkinoita? Millaisia erilaisia työn todellisuuksia ja merkityksenantoja yrittäjämäinen työ pitää sisällään? Miten kasvatuksen ja koulutuksen käytännöissä hahmottuvaa yrittäjyyttä voi lähestyä, ja millaisiin ilmiöihin ja keskusteluihin se kiinnittyy?

Esitykset voivat tarkastella yrittäjyyttä ja yrittäjämäisyyttä monesta eri näkökulmasta, kuten tulojen, talouden, työn epävarmuuden tai edunvalvonnan näkökulmasta. Samoin rohkaisemme esitelmissä tarkastelemaan sisäistä yrittäjyyttä moniulotteisesti. Miten se ilmenee poliittisten ja hallinnan diskurssien tasolla, ja miten taas ihmisten työ- ja elämänkäytännöissä tai vaikkapa kasvatuksessa ja koulussa? Millaisia käsitteellisiä työkaluja tarvitsemme ymmärtääksemme yrittäjyyttä ja yrittäjämäistä työtä?

Toivotamme tervetulleiksi niin teoreettiset kuin empiiriset esitykset. Myös yrittäjyystutkimuksen metodologiaa luotaavat esitykset ovat toivottavia. Esitykset voivat olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Facebooktwittergoogle_plusmailby feather